Jos englantilaisesta jalkapallovuodesta pitäisi valita vain yksi päivä, jolloin ottelua seurataan paikan päällä, ei se olisi kauden avauskierros tai kauden päätöskierros. Tuskin se olisi edes se ottelu, jossa saatetaan ratkaista mestaruus. Todennäköisesti se olisi tapaninpäivän – Boxing Dayn – ottelu.
Boxing Dayn otteluperinne on hyvin vanha, vaikka se on hiukan muotoaan muuttanutkin vuosikymmenten saatossa. Englantilaista jalkapallokannattajaa on kuitenkaan turha edes lähestyä ajatuksella, että Boxing Day ei olisi ottelupäivä. Boxing Day on SE ottelupäivä, ja sen asemaa tuskin mikään pystyy Englannissa horjuttamaan.
Jotta Boxing Dayn instituutiota saattaa ymmärtää, on pakko katsoa ajassa taaksepäin. Itse päivän nimitys on jo hiukan hämäävä. Päivä ei suinkaan liity millään lailla nyrkkeilyyn, vaan nimi juontaa juurensa laatikoista (box). Näillä laatikoillakin on ainakin kahtalainen tausta. Tapaninpäivä oli se päivä, jolloin ammatinharjoittajat – lähinnä käsityöläiset – keräsivät joululaatikkonsa tai joululahjansa palkkiona vuoden aikana tehdystä hyvästä työstä. Tapaninpäivänä aatelisto myös tapasi jakaa joululahjoja (tai laatikoita) palvelijoilleen samasta syystä.
Pidemmälle historiaan mentäessä laatikoita löytyy jo yli 800 vuoden takaa kirkoista. Tapaninpäivänä kirkoissa oli tapana avata hyväntekeväisyyslaatikot, joiden vuoden aikana kertynyt sisältö sitten jaettiin köyhille ja avun tarpeessa oleville. Näitä laatikoita näkee kirkoissa Englannissa yhä tänäkin päivänä.
Ja vielä syvemmälle sukellettaessa päästään käsiksi myös urheiluun. Antiikin Rooman aikana vastaavia keräyslaatikoita oli tapana pitää – hiukan nykyisten joulupatojen tapaan – kansan lahjoituksia varten samaan vuodenaikaan. Näin kertyneillä varoilla järjestettiin urheilutapahtumia, ei suinkaan kuitenkaan köyhille, vaan ennemminkin Rooman ylhäisemmille väestöryhmille.
Nykyinen urheilutraditio Boxing Dayn ympärillä ei kuitenkaan johdu antiikin Rooman tavoista, vaan se on saanut alkunsa nimenomaan palvelijoille jaetuista lahjoista. Tapaninpäivä oli palvelijoille paitsi lahjansaannin aikaa, myös vapaapäivä. Joulu meni yleensä työnteon merkeissä, mutta tapaninpäivänä (St. Stephen’s Day) oli palvelijoiden ja työväestön "joulu" eli vapaapäivä.
Palvelijoiden poissa ollessa myös aatelistolla oli hyvää aikaa huvituksiin, ja Boxing Dayn perinteisin urheiluharrastus onkin metsästys. Todelliset massatapahtumat syntyivät kuitenkin alempien yhteiskuntaluokkien puolella, ja hevosurheilu oli eniten seurattuja urheilumuotoja. Saint Stephen – Pyhä Tapani – sattuu muuten olemaan myös hevosten suojelupyhimys.
Hevosurheilun rinnalle nousi kuitenkin nopeassa tahdissa jalkapalloilu. Boxing Dayn jalkapallotraditio periytyy jo ajalle ennen nykymuotoisen liigajalkapalloilun syntyä. Yhä edelleenkin tuolloin pelataan hyväntekeväisyysotteluita ja kylien tai muiden yhteisöjen välisiä haasteotteluita. 1800-luvun loppupuolella perinteiset kuviot alkoivat sen verran murtua, että jo joulupäivä otettiin jalkapalloilun käyttöön. Tapana olikin pelata sekä joulupäivänä että tapaninpäivänä ja yleensä molempina päivinä samaa vastustajaa vastaan.
Tästä esimerkkinä Tottenham pelasi vuosien 1898-1907 välillä joka joulu Southamptonia vastaan. Kuvaan kuului, että pääsääntöisesti kumpikin joukkue voitti kotiottelunsa. Jostain syystä. Ottelut pelattiin aina joulupäivänä ja tapaninpäivänä, paitsi jos jompikumpi päivä osui sunnuntaille, jolloin peli siirrettiin päivää myöhemmäksi. Sunnuntaina Englannissa ei jalkapalloa ole pelattu kuin vasta viime vuosikymmeninä.
Suurta juhlaa
Nykyään Boxing Day on keskivertoenglantilaisen kalenterissa hiukan taannoisista vuosisadoista poikkeavassa asemassa, mutta traditio on säilynyt. Joulu vietetään perheen parissa rauhassa, mutta sen jälkeen lähdetään liikkeelle ja hyvin usein jalkapallokatsomoon. Boxing Dayta pidetään nykyisellä TV-aikakaudella Englannissa päivänä, jolloin ns. kotikatsomokin vääntäytyy ylös ja ulos ja saapuu ainakin tämän yhden kerran kaudessa seuraamaan ottelua paikan päälle.
Valioliigaseurojen katsomot täyttyvät nykyään miltei jokaisessa ottelussa, mutta pienemmille seuroille Boxing Dayn kotiottelu on melkoinen lottovoitto. Etenkin jos seura ei keväällä taistele noususta tai putoamista vastaan, kirjataan kauden korkein yleisölukema miltei poikkeuksetta juuri Boxing Dayn ottelusta – joko 26. tai 27. joulukuuta riippuen sunnuntain osumisesta kalenteriin.
Valtaosa nykyisistä Englannin liigan seuroista on tehnyt voimassaolevan yleisöennätyksensä FA Cupin otteluissa, mutta kolme seuraa on houkutellut suurimman yleisömäärän juuri Boxing Dayn otteluun. Nämä seurat ovat Brighton, Middlesbrough ja Manchester United. Hurjia yleisölukemia viikosta toiseen paukuttavan ManUn yleisöennätys 70 504 katsojaa on peräti 85 vuoden takaa, vuoden 1920 Boxing Daylta, jolloin vastassa Old Traffordilla oli Aston Villa.
Boxing Daylla on ominaispiirteensä jo yleisön takia, ja toki myös pelaajille ottelupäivä on erityinen. Englantilaisen jalkapalloilijan joulunvietto poikkeaa tämän takia väkisinkin tavanomaisesta. Itse asiassa suomalaispelaajille joulun vietto on jopa helpompaa, sillä aatto – tai ainakin aattoilta – on yleensä joukkueilla vapaa. Kokonaista kinkkua ei silti auta aattoiltana popsia, sillä yleensä kaikki joukkueet ovat harjoituskentällä viimeistään iltapäivästä joulupäivänä.
Boxing Dayn perinteisin merkitys ammattilaispelaajille ja seuroille on kuitenkin siinä, että se aloittaa vuodenvaihteen tiukan otteluruuhkan. Olkoonkin, että viime vuosina tätä on jaettu hiukan pidemmälle ja tiivis ohjelma yleensä alkaa jo joulun alla. Tätä aikaa pidetään perinteisesti ratkaisujen aikana Englannissa. Sarjataulukon kärjessä oleminen joulun alla ei vielä merkitse mitään, mutta jos tilanne on sama uuden vuoden puolella, on tämä merkki hyvästä kaudesta.
Kun reilun viikon sisällä pelataan 4-5 ottelua – yli 10 prosenttia kaudesta – ei kyse ole pelkästään uskomuksesta. Joulun ja uudenvuoden otteluissa on paljon hävittävää ja voitettavaa. Tähän liittyy myös se, että monien syksyllä loukkaantuneiden pelaajien tavoite tervehtymisestä pelikuntoon ajoittuu juuri joulun alle. Sinänsä viaton loukkaantuminen väärään aikaan voi merkitä todella monen ottelun menettämistä. Ja tässä ruuhkassa Boxing Daylla on edelleen oma erityinen paikkansa – siitä se alkaa ja silloin otetaan suunta kohti kevättä.
Maalijuhlaa
1960-luvun alussa Boxing Day jäi erityisellä tavalla historiaan kahtena perättäisenä vuonna. 1962 jouluna alkoi ns. Big Freeze eli poikkeuksellisen ankara talvi, joka johti miltei kaikkien otteluiden peruuttamiseen jo tapaninpäivänä ja peruutukset jatkuivat aina maaliskuulle saakka.
Seuraavana vuonna pelattiin, vaikka useampikin pääsarjajoukkue olisi varmasti toivonut ennemmin vuodentakaisten peruutusten toistumista. Silloisen 1. divisioonan kymmenessä ottelussa tehtiin Boxing Dayn otteluissa nimittäin uskomattomat 66 maalia, ja useampikin joukkue sai huomata saaneensa oikein kunnon "joululahjan".
Ns. normaaleja tuloksia nähtiin tuolloin vain kahdessa ottelussa. Leicester voitti Evertonin 2-0 ja Sheffield Wednesday Boltonin 3-0. Jouluisen sopuisasti pisteet jaettiin kolmessa ottelussa, ja samalla tarjottiin yleisölle nähätävää: Nottingham – Sheffield United ja Wolverhampton – Aston Villa päättyivät 3-3 ja West Bromwich – Tottenham 4-4.
Lopuissa viidessä ottelussa nähtiinkin sitten melkoisia teurastuksia. Chelsea voitti Blackpoolin vieraissa "vain" 5-1. Burnley ja Liverpool laittoivat maalin paremmaksi kaatamalla Manchester Unitedin ja Stoken kotonaan 6-1. Blackburn pöllytti West Hamia vieraissa kokonaista 8-2, ja kruununa maalijuhlalle Fulham pyyhki Ipswichilla pöytää lukemin 10-1. Tuo tulos on edelleen Ipswichin historian suurin tappio – ja Fulhamin historian suurin voitto.
Tuohon aikaan vanha traditio pelaamisesta samaa joukkuetta vastaan perättäisinä päivinä oli vielä jotenkin elossa, ja niinpä monet Boxing Dayn otteluista "uusittiin" jo 28. joulukuuta. Voimasuhteet kääntyivätkin yllättäen päälaelleen useassa otteluparissa. Kotonaan Blackburnin nöyryyttämäksi joutunut West Ham haki Ewood Parkilta voiton maalein 3-1, Manchester United maksoi Burnleylle potut pottuina 5-1-voitollaan, ja myös Ipswich otti opikseen Craven Cottagen verilöylystä ja kaatoi kotonaan Portman Roadilla Fulhamin 4-2.
Jotain outoa ennettä Boxing Dayn tuloksilla tuntuu olevan. Tuolloinkin kaudella 1963-64 Ipswich päätyi lopulta 1. divisioonan jumboksi. Ja asiaa voi yrittää todistella itselleen vaikka viime kaudenkin perusteella. Kärkikolmikko Chelsea (Aston Villa 1-0), Arsenal (Fulham 2-0) ja Manchester United (Bolton 2-0) voittivat ottelunsa. Kauden päätteeksi pudonneista joukkueista Boxing Dayn ottelunsa hävisivät kotonaan Crystal Palace (Portsmouth 0-1) ja Norwich (Tottenham 0-2), eikä Southamptonkaan yltänyt kuin 0-0-tasapeliin kotonaan Charltonia vastaan.
Ja vielä sarjaporrasta alempaa viime vuodelta – ja jälleen Ipswich. Joukkue oli joulun alla Championshipin kärjessä, mutta Boxing Dayn ottelussa tuli tappio Millwallille lukemin 1-3. Ipswich jäi lopulta kolmanneksi, eikä nousukarsinnoissakaan tullut menestystä. Nuo menetetyt kolme pistettä olisivat itse asiassa riittäneet nostamaan Ipswichin Wiganin ohi sarjataulukossa toiseksi ja vieneet suoraan nousuun. The New Denillä nähtiin muuten myös viime vuoden Boxing Dayn ainoa suomalaismaali, kun Shefki Kuqi viimeisteli Ipswichin ainokaisen.
Tänä vuonna Boxing Day tuo tullessaan taas uusia voittajia, uusia maalintekijöitä ja uusia ilon sekä surun aiheita. Varmaa on, että Boxing Day tuo myös liigakatsomoihin jälleen runsaasti väkeä, jolle ottelutapahtuma on yksi olennaisimpia ja pitkäaikaisimpia joulutraditioita.
Teksti: Mika Kuismanen
(MTV3)