Alkuperäinen nimi: The Curious Case of Benjamin Button. USA 2008. Ohjaus: David Fincher. Käsikirjoitus: Eric Roth, F. Scott Fitzgeraldin novellin pohjalta. Tuotanto: Céan Chaffin, Kathleen Kennedy. Kuvaus: Claudio Miranda. Leikkaus: Kirk Baxter ja Angus Wall. Pääosissa: Brad Pitt, Cate Blanchett, Tilda Swinton, Julia Ormond, Jason Flemyng, Taraji P. Henson, Jared Harris, Elias Koteas, Faune A. Chambers. Kesto: 169 min.
Miten leivotaan kolmentoista Oscar-ehdokkuuden elokuva ja tehdään siitä tylsä?
Otetaan suuren amerikkalaisen kirjailijan kertomus, jossa läpikäydään Amerikan Yhdysvaltain historiaa vähän höhlän päähenkilön silmin, kuten Forrest Gumpissa aikoinaan. Lisätään ripaus yliluonnollista, rautalanka-opettavainen kertojaääni ja paljon suuria tunteellisia tapahtumia, jotka kertovat yksilönvastuusta ja muusta suuresta. Pannaan pääosaan Brad Pitt.
Vaikka ohjaajana toimii aiemmin näkemyksellinen David Fincher (Seitsemän, Fight Club), lopputulos on ainoastaan varma ja hyvin haalea nakki. F. Scott Fitzgeraldin novelliin perustuva ja Eric Rothin käsikirjoittama Benjamin Buttonin uskomaton elämä on nykyajan digiteknologian juhlaa, eikä taitavasta maskeerauksestakaan ole haittaa. Niitä ihaillessa voi koettaa ohittaa mahtipontisen satuelokuvan perimmäisen hengettömyyden. Tämä onnistuu vain hetkittäin.
Nimihenkilö syntyy vuonna 1918 New Orleansissa ”erikoislaatuisissa olosuhteissa” lapsivuoteeseen kuolevalle äidille ja päätyy reippaan mustan Queenien (Taraji P. Henson) emännöimän vanhustentalon kasvatiksi. Tämä on sopivaa, koska poika on oikeastaan kasikymppinen mies, joka ikääntyessään nuorenee.
Ensin Benjamin on kauhisteltu hirviövauva, sitten säälitty ukkeli ja lopulta, no, kaiken voi arvata ennalta. Elämän kaaren edetessä erikoislaatuista sivuhahmoa pukkaa vastuuttomasta nappikauppias-isästä (Jason Flemyng) Shakespearea lausuvaan mustaan mieheen, salaman iskemään huruäijään ja kalastuslaivan tatuoituun juoppokapteeniin, mutta kehenkään heistä ei ehdi kunnolla tutustua. Toinen maailmansota syttyy ja sammuu, mutta rakkaus lapsena kohdattuun Daisyyn () pysyy. Tanssijaksi päätyvä kaunotar ikääntyy normaalisti eikä yhtään välitä, vaikka Benjamin kuinka tuijottaa ryppyisine kasvoineen. Kunnes ja kuinka ollakaan ja niin edelleen.