Kaksi vuotta sitten valmistunut agenttiparodia Austin Powers: International Man of Mystery passitettiin Suomessa käsittämättömästi suoraan videolle. Rapakon takana lefffa teki hyvän tilin ja loi riehakkaasta Austinista ja hänen julmanhauskasta perivihollisestaan Dr. Evilistä kulttihahmot. Ensimmäinen Austin Powers -seikkailu oli tarkasti toteutettua komiikkaa hauskoja, taidokkaasti rakennettuja henkilöhahmoja sekoilemassa Bondeista parodioidussa juonikuviossa.
Kesällä jenkeissä ensi-iltansa saanut huonohampaisen vakoojan toinen tuleminen hauskutti ihmisiä jo ennakkotrailerillaan. Mainoksessa Dr Evil hengitti selkäpäin raskaasti avaruuspuku päällään ja miesääni sanoi: "Jos aiotte katsoa tänä kesänä vain yhden leffan, katsokaa Star Wars, mutta jos katsotte kaksi, katsokaa Austin Powers: Agentti joka tuuppasi minua."
Austin siis pääsee vihdoin myös Suomen valkokankaille ja uusi seikkailu on jos mahdollista vielä ykkösosaa hauskempi. Kanadalaiskoomikko Mike Myersin loistava monen roolin näyttelijäntyö, edelleen hiotun tarkasti napsahteleva komiikka ja jo pelkästään havainto, että Austin Powers on yksi elokuvahistorian sympaattisimpia henkilöhahmoja, tekee elokuvasta katsomisen arvoisen.
Mike Myers on rooliensa lisäksi käsikirjoittanut elokuvan ja häärinyt tuottajana. Tarinassa edellisen osan lopussa Mr Big Boy -aluksellaan paennut syväjäädytetty Dr. Evil pääsee taas sulaan maailmaan ja päättää matkata kehittelmänsä "aikakoneen" avulla 60-luvulle imaisemaan niinikään syväjäädytetystä Austin Powrsista tämän mojon (eli libidon, hänen miehisyytensä ytimen). Powersilla riittääkin hommaa mojon jahtaamisessa apunaan nyt hemaiseva CIA-agentti Felicity Shaggwell (Graham). Muutenkin vanha kunnon henkilökaarti on kasassa: Austin, Dr. Evil, hänen (ei tarpeeksi paha) poikansa Scott (Green), Number Two, (Wagner), Frau Farbissina (Sterling), Basil Exposition (York) sekä uudet tuttavuudet Myersin itsensä esittämä lihavuori Fat Bastard ja Dr. Evilin klooni, kooltaan tosin vain kahdeksasosa, Mini-Me (Troyer). Lisäksi silmät lepäävät monissa uusissa Austin-tytöissä.
Myers onkin valmis jatkamaan Austin-sarjaa Bondin tapaan ja ainakin kakkososassa vanhoja rakennusaineita sekoitetaan uusiin eväisiin sen verran taidokkasti, että mitään estettä sarjan jatkamiselle ei ole. Myers löytää parodiasta mainioita ulottuvuuksia ja myös muu komiikka pelaa hienosti. Tarinan svengaava kerronta imaisee katsojan sisäänsä ja pian huomaa olevansa Austinin pauloissa.
Myers on onnistunut loistavasti luodessaan sarjan kaksi kantavaa hahmoa; Austin Powersin ja Dr. Evilin. Austin Powers on hahmona kerrassaan valloittava; 60-luvun vapaudesta ja svengimeiningistä voimansa ammentava mestariagentti. Austinilla on koko ajan hyvä meininki ja Bondeista hän vertautuu ilman muuta Roger Mooren hahmoon, syyntakeettomaksi aristokraatiksikin kutsuttuun.
Dr. Evil on myös upea luomus, joka yhdistää kaoottisesti kaikki perinteisten agenttiseikkailujen roistohahmot veitsenterävään sarkasmiin ja hölmöilevään lapsellisuuteen. Kolmas Myersin hahmo Fat Bastard jyrää lähinnä massiivisella olemuksellaan ja repii hauskaa rankemmasta ruumiinhuumorista. Muiden hyvien sivuosien tapaan Heather Graham hurmaa pelkällä olemuksellaan Felicity Shaggwellinä, joka aiheuttaa jo Austinillekin ramppikuumetta.
Austin Powers - Agentti joka tuuppasi minua on siis mainiota, rehellistä komiikkaa, jossa ei mässätä nykyajan digitaalisälällä, johon esimerkiksi taannoinen Maanmainio marsilainen kaatui. Se on hyvien henkilöhahmojen, taitavan käsikirjoituksen ja hyvin toteutetun kerronnan komediaa. Nauruviihdettä parhaasta päästä.
Teksti: Jari Rantala
Kuvat: Buena Vista