Auringolla aktiivinen kausi

Aurinko on ollut 1940-luvulta lähtien aktiivisempi kuin koskaan vuoden 850 jälkeen eli yli tuhanteen vuoteen. Auringon toiminta on ollut viimeksi kuluneiden 60 vuoden aikana poikkeuksellisen voimakasta, mikä näkyy esimerkiksi auringonpilkkujen ja erilaisten auringonpurkausten sekä mm. revontulten lisääntyneenä määränä.
Tähän päädytään Oulun yliopiston ja saksalaisen Max-Planck-instituutin tutkijoiden yhteistyöjulkaisussa, joka on saanut painoluvan joulukuussa ilmestyvään amerikkalaiseen Physical Review Letters -lehteen. -Kyseessä on fysiikan alan johtava aikakauslehti, sanoo professori Kalevi Mursula Oulun yliopistosta.

Auringon aktiivisuus on 60 viime vuoden aikana ollut noin kaksi- ja puolikertaista tuhannen vuoden keskiarvoon verrattuna. Kyseisen ajanjakson toiseksi aktiivisin, joskin selvästi nykyistä vähemmän aktiivinen kausi osui keskiajalle, vuosiin 1100-1250. Rauhallisin kausi osui vuosille 1660-1710 niin sanotun Maunderin minimin aikaan, jolloin Auringon magneettinen toiminta lakkasi lähes kokonaan.

Tutkimuksessa käytettiin auringonpilkkujen pitkäaikaisia havaintoja 1610-luvun alusta alkaen sekä radioaktiivisten alkuaineisotooppien pitkäaikaista esiintymistä, jota on mitattu mm. Grönlannin ja Etelämantereen mannerjäästä. Auringonpilkkuja on havainnoitu varsin systemaattisesti kaukoputken keksimisestä lähtien.

Auringonpilkut ovat Auringon pinnalla näkyviä voimakkaan magneettikentän alueita, jotka ovat muuta pintaa noin 1500 astetta kylmempiä ja siksi näkyvät noin 5800-asteista taustaansa vasten tummempina. Auringonpilkkujen määrä vaihtelee 11-vuotisen syklin mukaan, jonka korkeus puolestaan vaihtelee pidemmällä ajanjaksolla.

(MTV3-STT)