Asuntovaalit 2003

Vielä ankarampia olivat seminaarin muut toista sataa osallistujaa, jotka puolestaan ovat asumisen rakentamisen huippuväkeä. Valtion asuntorahasto, ympäristöministeri ja ympäristöministeriö saivat kukin arvosanakseen kuusi ja puoli; eduskunta, hallitus ja kunnat niukan kuutosen kukin.

Kovan rahan markkinoiden arvioitiin toimineen selvästi paremmin. Pankit ja rahoituslaitokset saivat kahdeksikon, Asuntojen ostajat ja myyjät sekä asuntorakennuttajat reilun seiska plussan, rakennusliikkeet ja kiinteistönvälittäjät selvisivät seiskalla, ja peränpitäjäksi tässä joukossa jäänyt asuntomessutkin seiska miinuksen.

"Kun ympäristöministeriö sai 6,5 ja asuntorahasto saman, niin ei kai hallitukselle voi sen enempää antaa."
- Ylijohtaja Teuvo Ijäs, Valtion asuntorahasto.

"Kuutonen kokonaisuudesta& yritystä on ollut, kiinnostusta ja runsaasti mietintöjä, mutta markkinoiden seuranta on puuttunut. Ei ole realistisesti huomattu, että monet asiat ovat muuttuneet tämän hallituskauden aikana." - Konsernijohtaja Ben Grass, VVO

Pahiten epäonnistuttiin sosiaalisessa asuntotuotannossa - ja senhän kuvittelisi olevan yhteiskunnan erityisen kiinnostuksen kohteena. Sen annettiin romahtaa, ja samalla asuminen vanhemmissa arava-asunnoissa kallistui kohtuuttomasti. Aravarahoitus ei ole viime vuosina kerta kaikkiaan toiminut. Ympäristöministeriön kehittämisjohtaja Markku Tahvanainen kertasi aravan lähihistoriaa:

"Inflaatio oli silloin olennaisesti nopeampi. Kukaan ei varmasti osannut ennakoida, että tässä tulisi näin suuria muutoksia. Järjestelmä tehtiin silloiseen tilanteeseen. Pysyäkseen edelleen kelvollisena vaihtoehtona korkotukijärjestelmän rinnalla sitä on rukattava."

Ulkomailta paremmat arviot

Surkuhupaisalta puolestaan on kuulostanut eräiden asuntopoliittisten toimijoiden selittely siitä, kuinka markkinat tavallaan vetivät välistä kun korot laskivat selvästi alle arava-asuntojen tuottajilta ja asukkailta perittävän koron.

Suomalainen asuntopolitiikka on ulkomailla arvioitu yllättävänkin myönteisesti - varsinkin kun muistetaan, kuinka kallisti ja ahtaasti suomalaiset asuvat EU-tovereihin verrattuna. Korjausehdotuksista keskeisimpiä oli juuri sosiaalisen asuntotuotannon ja lainaehtojen muuttaminen kilpailukykyisemmiksi. Hallitushan pääsi äskettäin tiukan kädenväännön jälkeen ratkaisuun, joka kyllä halventaa aravalainoja - mutta ei muuta miksikään sitä tosiasiaa, että markkinoilta saa asuntolainaa selvästi halvemmalla, ainakin toistaiseksi.

Ehkä eniten herätti kohua ehdotus korkojen verovähennysoikeuden rajoittamisesta. Poliittista kenttää tämä on jakanut ankarasti. Mitä asiasta ajattelivat seminaariin osallistuneet poliitikkomme?

"Seuraavan hallituksen on otettava kantaa siihen, onko meillä jatkossakin nämä kolme tukipilaria: tuotantotuki - aravalainoitus tai korkotuki - toiseksi asumistuki vähävaraisille, ja kolmantena korkojen verovähennysoikeus," painotti Vanhanen. "Kokonaisuuden toiminnan kannalta niillä kaikilla on paikkansa. Jos keskusta on hallituksessa, verovähennysjärjestelmä säilyy todennäköisesti muuttamattomana." Vanhanen myönsi olevansa itse valmis keskustelemaan siitä, suuntautuuko se oikealla tavalla.

Sarkomaa tyrmäsi keskustan ja Vanhasen mielipiteen suoralta kädeltä pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoille sopimattomana: "Tuhannet perheet ovat täällä säästäneet unelmansa toteuttamiseen - olisi täysin kohtuutonta, jos vähennysoikeutta leikattaisiin. Kuten kansainvälinen arviointikin totesi: on tärkeää saada kynnystä omistusasuntoon alennettua. Se on olennainen tekijä keskituloisten saamiseksi sosiaalisen asuntotuotannon jonoista omistusasuntomarkkinoille." Sarkomaa paheksui myös sitä, kuinka hallitus oli vatvonut aihetta vaikka jo aikaisemmin oli todettu, ettei siihen ole enää syytä palata.

Myös Kautto pitäisi verovähennysoikeuden yhdeksi asumisen tukimuodoksi. "Sen sijaan olen kyllä Vanhasen kanssa samaa mieltä siitä, että sen sisältöä olisi tarkasteltava."

Entä sitten asukaskierto arava-asunnoissa? Tätähän kansainväliset arvioijat halusivat nopeuttaa.

"En kannata," Vanhanen sanoo. "Ymmärrän kyllä heidän näkemyksensä siitä, että aikanaan saatu tuki - joko nykyään on jo aivan toisenlainen, tai suorastaan olematon - on menettänyt ajan mittaan oikeutuksensa, asukasvalikoiman pitää pysyä monipuolisena jo slummiutumisenkin vaaran torjumiseksi. Ja kyllähän ihmisten täytyy voida luottaa siihen, että he voivat asua samassa paikassa pitkään."

Kautto piti mietintöä tältä kohdin ristiriitaisena: "Ensin kiitettiin sosiaalisen eristymisen, segregaation pitämistä aisoissa - ja seuraavaksi haluttiinkin hyvätuloiset pois... Minäkin uskon siihen, että asukaskannan monipuolisuus on erittäin tärkeä asia. Eri kunnissa on paljon huonoja kokemuksia siitä, kun onnettomuudekseen työttömiksi joutuneet perhekunnat työnnetään samaan paikkaan asumaan. Kaaos siitä on seurauksena. Sen sijaan voisi tarjota rakentavia vaihtoehtoja niin sanotuille ylituloisille: uskon paljon enemmän vapaaehtoisuuteen kuin pakkoon."

Sarkomaa huomautti, että itse asiassa 73 prosenttia kansasta täyttää aravaehdot. "Totta kai ne ovat ihmisten koteja, ja kysymys on monimutkainen - mutta oikeudenmukaisen kohdentamisen takia olisi syytä pohtia kannustimia niille, jotka haluavat hankkia asunnon omakseen."