USA 2003. Käsikirjoitus ja ohjaus: Peter Hedges. Tuotanto: Alexis Alexanian, John S. Lyons. Kuvaus: Tami Reiker. Leikkaus: Mark Livolsi. Pääosissa: Katie Holmes, Patricia Clarkson, Derek Luke, Alison Pill, John Gallagher Jr., Alice Drummond, Lillias White, Isiah Whitlock Jr., Oliver Platt, Sisqo, Sean Hayes. Kesto: 80 min.
Mainioita käsikirjoituksia (Gilbert Grape, Poika) rustannneen Peter Hedgesin debyyttiohjaus on pienimuotoisen sympaattinen kaupunkilaiselokuva ihmisistä, jotka koettavat eri tavoin löytää yhteyden toisiinsa. Amerikkalaisille pakollinen perheyhteyden hakeminen ruumiillistuu tunnetusti marraskuussa vietettävään Kiitospäivään. Silloin kaikilla pitäisi olla jotakin kiittämistä ja ympärillään rakkaimmat ihmiset - vaan tämä on helpommin sanottu kuin tehty.
Kakskyt ja risainen April Burns (Katie Holmes) on newyorkilainen boheemi, joka ei ole eläessään valmistanut ateriaa eikä vuosiin tavannut hankalaa äitiään Joyta (Patricia Clarkson). Nyt Joy on kuolemassa syöpään, ja tytär kutsuu koko pennsylvanialaisen perheensä luokseen pieneen kerrostaloasuntoonsa: pöytään olisi hommattava kalkkuna ja muut tykötarpeet. Mutta raa'at perunat eivät muussaannu, uuni ei toimi ja naapurikämpissä luuraa toinen toistaan hämyisempiä asukkeja, joilta apua on vaikeampi saada kuin tarttuva tauti. Rakastava poikaystävä Bobbykin (Derek Luke) on hävinnyt teille tietymättömille.
Samalla kun April hikoilee kasvavan juhlakatastrofin kanssa, purnaava äiti, leppoisa isä (Oliver Platt), seniili mummi (Alice Drummond) ja murrosikäisen mahdottomat sisko ja veli tekevät vaiherikasta automatkaa halki maan. Kyynikko-Joy koettaa joka välissä karata reissusta, koska "ei keksi yhtään positiivista muistoa vanhimmasta tyttärestään". April on perheen sysimusta lammas, joka on lapsena muun muassa yrittänyt polttaa kotitalon maan tasalle. Sovitus ei siis ole helppoa - edes kuoleman edessä.
Patricia Clarkson, joka ansaitsi osastaan Oscar-ehdokkuuden, näyttää erikoistuneen eksentrisiin rooleihin kiinnostavissa indie-leffoissa (High Art, Station Agent). Jälleen hän on vereslihaisen koskettava ja samalla hauska kuolemaa tekevänä äitinä, joka ottaa erikoisasemastaan kaiken irti. Myös Dawson's Creekistä tuttu Katie Holmes on pääosassaan hyvä, sillä hän on jättänyt tympeät muikistelumaneerinsa kotiin. Holmes on sekä raikas että samastuttava homssuisen hyväsydämisenä neitokaisena, joka epätoivon vimmalla yrittää pitää irralliset palaset kasassa.
Aprilin juhlat on pohjimmiltaan elokuva perheestä. Perheestä joka voi koostua vaikeista sisaruussuhteista, mahdottomista äitisuhteista tai ihan vain omasta poikaystävästä - ja kun New Yorkissa ollaan, myös muista kaupunkilaisista ja oman talon asukkaista ikään ja ihonväriin katsomatta. Elokuvan viimeisissä kuvissa nämä kaikki perheet ovat lopulta saman pöydän ääressä: kaoottinen Kiitospäivä onnistuu sittenkin yhdistämään niin tutut kuin tuntemattomat, niin verisitein kuin naapurisuhtein sidotut. Eikä tästä pitopöydästä puutu rakkautta.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Finnkino