(Warner Music Finland)
Anna Erikssonin uusin levy Mana on loistava. Tällä levyllä Anna näyttää, mihin hän pystyy. Vuonna 2010 ilmestynyt englanninkielinen levy Garden of Love oli ihan hauska kokeilu, mutta Mana osoittaa, että Anna on parhaimmillaan, kun hän laulaa suomeksi sekä välttelee huutamista. Mana on Erikssonin yhdeksäs studioalbumi ja siihen on mahdutettu yhdeksän hienoa biisiä.
Levy alkaa kappaleella Sanokoot mitä vaan, joka kertoo, että tulossa on jotain dramaattista ja sopivan mahtipontista. Annan laulu on mukavan rauhallista ja pelkistettyä, taustamusiikki kertoo, millaisesta tunneskaalasta on kysymys. Levyn laulut eivät ole mitään ilopillereitä, vaan melkoisen synkkiä ja tummia. Kappaleissa puhutaan rakkaudesta, epävarmuudesta, erosta ja muista melko kliseisistä jutuista, mutta Eriksson on sanoittanut biisit oivaltavasti, esim. Jos mulla olisi sydän –biisillä hän laulaa: ”Olen ruokalan tuoli, räystään katkennut pää, silmät tyhjyyttä vuotaa, kuuletko enää.” Jos mulla olisi sydän –kappale on kaikessa yksinkertaisuudessaan ehkä levyin raskain esitys.
Levyn neljäs kappale Rakkauden ateisti on oikeastaan ainoa huutoa sisältävä biisi. Onneksi kailotusta kuullaan ainoastaan kertosäkeellä. Annalla on kaunis ääni, mutta kovaa huutaminen ei tuo sitä esiin. Pianonkäyttö on joillakin kappaleilla tosi hienoa, samoin jousisoittimet tuovat biiseihin sopivaa dramatiikkaa.
Levyltä löytyy useampi hittiaineksia sisältävä kappale, mm. aloitus kolmikko Sanokoot mitä vaan, Orjantappuran ruusut ja Jos mulla olisi sydän. Myös levyn loppupuolelta löytyvät Paha mies ja Maailma palelee –kappaleet jäävät helposti soimaan päähän.
Mana on Anna Erikssonin uran paras levy, jolla hän on selkeästi siirtymässä iskelmästä popin puolelle. Anna on tehnyt sävellykset ja sanoitukset levylle itse. Naisen lisäksi levyllä musisoi mm. Juri Seppä. Anna aviomies Matti Pyykkö on kuvannut mystisiä ja levyn sävyihin sopivia kuvia kansilehtiseen. Mana on hieno tekele, josta on syytä olla ylpeä!