USA 2001. Ohjaus: Luis Mandoki. Käsikirjoitus: Gerald Di Pego. Tuotanto: Bruce Berman, Mark Canton ja Bernie Goldmann. Kuvaus: Piotr Sobocinski. Leikkaus: Jerry Greenberg. Pääosissa: Jennifer Lopez, Jim Caviezel, Terrence Dashon Howard, Jeremy Sisto, Sonia Braga, Victor Argo, Monet Mazur, Shirley Knight. Kesto: 102 min.
Luis Mandokin uusi jännäri on erikoinen tapaus. Angel Eyes nimittäin yrittää olla kolme erilaista elokuvaa, karhea katudraama, romanttinen ihmissuhdekuvaus ja yliluonnollinen mysteeri, mutta se ei missään vaiheessa osaa sovittaa osia yhteen. Tuloksena on tempoileva mutta sellaisenaankin yllättävän sympaattinen tarina kahdesta eksyneestä sielusta jotka kohtalo saattaa yhteen. Pääpariksi on saatu tämän hetken kuumin seksipaketti Jennifer Lopez ja Veteen piirretyssä viivassa sykähdyttänyt surusilmä Jim Caviezel.
Elokuva alkaa lupaavan intensiivisissä tunnelmissa; tuhoisa auto-onnettomuus, uhria elvyttävä naispoliisi, tummanpuhuvat sävyt ja mysteeri. Naispoliisi osoittautuu Sharon Pogueksi (Lopez), jota myöhemmin alkaa varjostaa hämärä heppu Catch (Caviezel). Kun Sharon joutuu hengenvaaraan seuraamansa rikollisen kanssa, Catch pelastaa hänet kuin urbaani suojelusenkeli ikään. Mutta kuka salaperäinen kulkija lopulta on ja mitä hän haluaa? Parin tutustuessa käy ilmi että kumpikin kantaa sisällään menneisyyden taakkaa; miehellä se liittyy alun onnettomuuteen ja naisella alkoholisti-isään ja ongelmaperheeseen.
Sitten yhtäkkiä pudotaan aivan uuteen elokuvaan: siirappisen popin soidessa vastarakastuneet vaeltelevat käsi kädessä, pulikoivat metsäjärvessä ja pelehtivät kuin vajaaälyiset. Ohjaaja Mandoki näyttää tässä kohdassa palanneen juurilleen; hänet muistetaan mm. sellaisista yltiöromanttisista teoksista kuin When A Man Loves A Woman (1994) ja Viesti mereltä (1999). Näin Jennifer Lopez pääsee kätevästi esittelemään sulojaan ja Jim Caviezel kauniisti kehittyneitä lihaksiaan, ja synkät aiheet (kuolema, alkoholismi ja perheväkivalta) unohtuvat. Onneksi Lopez ei tällä kertaa laula.
Vaikka radikaalit lajityypin vaihtelut häiritsevätkin, Angel Eyes vangitsee parhaimmillaan jotakin olennaista ihmisten välisestä monitahoisesta dynamiikasta, luottamuksen ja anteeksiannon merkityksestä. Juonen kehkeytyessä pitemmälle siitä kiinnostuu väkisinkin. Sharon ja Catch ovat huolella kirjoitettuja henkilöhahmoja salaisuuksineen ja ristiriitaisuuksineen. He ovat riippuvaisia toisistaan; kumpikin on sekä sankari että uhri, sekä pelastaja että pelastettava.
Yleensä rasittavasti kimittävä Lopez onnistuu tällä kertaa olemaan aika miellyttävä. Sypäkän Sharonin hahmo muistuttaa (varmasti tarkoituksella) näyttelijättären tähän asti parasta roolia Mielettömässä jutussa. Yhtälailla Caviezel on pantu näyttelemään pitkälti samaan tyyliin kuin Veteen piirretyssä viivassa ja Anna hyvän kiertää -leffassa: hämmentynyttä kulkurihahmoa joka katsoo maailmaa lapsen silmin. Laskelmointia tai ei, he hoitavat hommansa kauniisti ja henkilökemia toimii.
Myös kaksi veteraania tekevät hienoa työtä. Victor Argo esittää vivahteikkaasti Sharonin ongelmaista isää ja Shirley Knight (Elämä on ihanaa) Catchin viisasta invalidi-anoppia. Tämä on hyvän mielen elokuva.
Teksti: Tuuve Aro
Kuva: Sandrew Metronome