USA/Saksa/Kanada/Sveitsi 2011. Ohjaus: David Cronenberg. Käsikirjoitus: Christopher Hampton. Tuotanto: Jeremy Thomas. Kuvaus: Peter Suschitzky. Leikkaus: Ronald Sanders. Musiikki: Howard Shore. Pääosissa: Keira Knightley, Michael Fassbender, Viggo Mortensen, Vincent Cassel, Sarah Gadon, André Hennicke. Kesto: 95 min.
Psykoanalyysin syntyvaiheet ovat antaneet aiheen ruuumiskauhugenreen erikoistuneen David Cronenbergin uusimpaan elokuvaan. A Dangerous Method on historiallisiin tapahtumiin perustuva tarina Carl Jungin (Michael Fassbender) ja Sigmund Freudin (Viggo Mortensen) näkemyksellisistä erimielisyyksistä, ja ennen muuta kuvaus Jungin ja hänen potilaansa, venäjänjuutalaisen Sabina Spielreinin (Keira Knightley) suhteesta.
Siinä missä Jungin ja Freudin nimet ovat piirtyneet kultakirjaimin psykiatrian historiaan, Spielrein makasi vuosikymmenet unohdettuna haudassaan. Kun potilaan intohimosuhde Jungiin päättyi, nainen paneutui psykoanalyysiin itsekin. Spielrein teki ensimmäisenä naisena psykoanalyysiin keskittyneen tohtorinväitöskirjan, ja myöhemmin hän toimi lastenlääkärinä Venäjällä.
David Cronenbergiä eivät kiinnosta Sabinan myöhemmät vaiheet. Niistä kiinnostuneille voi lämpimästi suositella Elisabeth Mártonin dokumenttielokuvaa Nimeni oli Sabina Spielrein (2002). Cronenbergin elokuva alkaa sen sijaan vuodesta 1904, jolloin Spielrein joutuu mielenterveysongelmiensa takia zürichiläiselle klinikalle.
Nuori tohtori Jung soveltaa hysteerisen Sabinan tapaukseen kollegansa Freudin uusia oppeja. Seksuaalisista patoutumista kärsivän Spielreinin ja perheellisen Jungin välille kehittyy eroottinen jännite, jota ajanjakson sovinnaisuus kieltoineen ja rajoituksineen vain ruokkii. Halut on hillittävä – vai onko? Myös tässä kohdin protestanttisen Jungin ja juutalaisen Freudin sukset menevät aika ajoin pahasti ristiin.
Tarinan tematiikkaa lainaillen sanottakoon, että juuri tämän elokuvan tekeminen on mahtanut olla kanadalaisohjaajalle itselleen melkoinen märkä uni. Onhan Cronenbergin koko tuotanto ammentanut nimenomaisesti yksilön alitajuisista peloista ja haluista.
Elokuvan taustalta löytyy käsikirjoittaja Christopher Hamptonin näytelmä The Talking Cure, joka selittää kokonaisuuden korostuneen dialogisuuden. Näytelmällisyyttä on hiukkanen mukana myös filmatisoinnissa, mutta se itse asiassa sopii siihen kuin sikari Sigmundin suupieleen. Puhe, ajattelu, ihmismieli – juuri niitä Cronenbergin elokuva pitää eroottisimpina alueinamme.
A Dangerous Method on ohjaajan aikaisempia elokuvia rauhallisempi, ainakin näennäisesti. Michael Fassbenderin teräksisen vangitsevassa katseessa ei tosin ole rauhasta tietoakaan. Hänen roolityönsä kruunaa Cronenbergin onnistuneen kamarielokuvan, jonka puoliseesteisen pinnan alla turhautuu kesytön psyyke.
Teksti: Outi Heiskanen