Suomen värit alkoivat näkyä formula ykkösissä 1970-luvulla. Paitsi että tämän vuosikymmenen aikana nähtiin ensimmäinen suomalainen F1-kuljettaja, niin suomalainen vastaanotti myös ensimmäistä kertaa maailmanmestaruuspalkinnon. Maaliskuussa 1967 Eläintarhan ajojen moninkertaisen voittajan suomalaisen Curt Lincolnin tytär Nina avioitui Espoon vanhassa kirkossa itävaltalaisen F1-kuljettajan Jochen Rindtin kanssa. Rindt ajoi formula ykkösten maailmanmestariksi Lotus-autolla 1970. Rindt kuitenkin kuoli Italian GP:n aika-ajoissa kesken kautta syyskuussa 1970, joten Nina-vaimo joutui kauden päätteeksi vastaanottamaan edesmenneen miehensä puolesta maailmanmestarin palkinnon.
Ensimmäinen suomalainen F1-luokassa oli Leo Kinnunen. Kilvanajaminen oli Kinnuselle kutsumus. Hän ajoi millä pelillä tahansa: rallia, jäärataa, urheiluautoja, formuloita... Leksa ei halunnut opetella vieraita kieliä, vaan hän oli päättänyt tehdä vaikutuksen ainoastaan ajotaidoillaan. Surkea kalusto ei kuitenkaan antanut kunnollista näytönpaikkaa ykkösissä. Kinnunen jäi yhden GP:n kuljettajaksi, kun hän taisteli itsensä Ruotsin Anderstorpin GP:n 25. lähtöruutuun kesäkuussa 1974. Kisa päättyi yhdeksännellä kierroksella Surtees-Ford auton moottorin lauettua. Myös Keke Rosberg aloitti uransa 1970-luvulla. Hänen ensimmäiset yrityksensä Theodore-, ATS- ja Wolf-talleissa johtivat lähes poikkeuksetta karsiutumisiin tai keskeytyksiin.
70-luvun suuria nimiä olivat Jackie Stewart, Emerson Fittipaldi (kuvassa yllä) sekä Niki Lauda. Stewart ja Lauda ylsivät kumpikin urallaan kolmeen maailmanmestaruuteen ja Fittipaldi kahteen. Stewart muistetaan etenkin siitä, että hän pystyi ajotaitonsa ja liikemiesvaistonsa yhdistämällä luomaan kilvanajamisella huomattavan omaisuuden. Hän rikkoi ensimmäisenä F1-kuljettajana miljoonan dollarin vuositulojen rajan. Stewart ajoi myös aktiivisesti kuljettajien turvallisuutta parantavia asioita. Emerson Fittipaldi aloitti kahdella maailmanmestaruudellaan brasilialaisten voittokulun. Hän sai seuraavilla vuosikymmenillä arvoisensa manttelinperijät Nelson Piquetista ja Ayrton Sennasta. Brasilia on voittojen määrällä mitattuna tänä päivänä F1-historian toiseksi menestynein kansakunta Iso-Britannian jälkeen.
Niki Lauda oli saavuttanut vuonna 1975 uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden. Seuraavalla kaudella hän joutui lähes kohtalokkaaseen onnettomuuteen. Laudan Ferrarista pettivät pyöränripustukset 240 km/h nopeudessa Nürburgringin radalla elokuun 1. päivänä. Kuljettajakollegat auttoivat Laudan ulos palavasta autosta. Pappi antoi sairaalassa jo viimeisen voitelun, mutta itävaltalainen ei antanut periksi. 38 vuorokautta onnettomuutensa jälkeen Lauda istahti takaisin Ferrarinsa rattiin. Seuraavalla kaudella hän ajoi jälleen maailmanmestariksi. Kolmannen kruununsa jo kertaalleen uransa lopettanut Lauda hankki 1984.
F1-maailman nykypäivän vaikutusvaltaisin mies Bernie Ecclestone aloitti valtakuntansa rakentamisen varsinaisesti vuonna 1972, jolloin hän otti haltuunsa Brabhamin F1-tallin. Ecclestone oli tosin jo yli kymmenen vuotta takaperin kokeillut - huonolla menestyksellä - päästä mukaan kahteen F1-kisaan ajajana.
Erilaisia nelivetoviritelmiä oli nähty formula-autojen joukossa jo 60-luvulla, mutta 70-luvulla lähtöviivalla nähtiin suuri joukko todellisia autokummajaisia. Historian ensimmäinen kuusipyöräinen F1-auto oli Tyrrell P34, jolla Jody Scheckter voitti Anderstorpin GP:n vuonna 1976. Auton neljä pientä etupyörää, normaalin kahden ison sijaan, vähensivät ilmanvastusta ja lisäsivät etupään pitoa. Talousvaikeuksissa pyöriskellyt March-talli lanseerasi myöhemmin saman kauden aikana auton, jossa oli neljä takapyörää. Todellisuudessa toinen pyöräpari oli toimimaton kopio, vain taakka auton perässä. Auto tehtiin vain herättämään mielenkiintoa sponsoreiden keskuudessa. 70-luvun aikana autoissa kokeiltiin niin turbiinimoottoria kuin auton perään asennettavaa suurta "pölynimuria", jolla vähennettiin ilmanpainetta auton alla ja liimattiin auto paremmin rataan kiinni. Ligierin vuoden 1976 auto sai lempinimen Teekannu jättikokoisen ilmaboksin ja leveän keulan takia. Liikanimellä Teelautanen tunnettiin puolestaan vuoden 1971 March, jossa oli lautasmainen keskeltä kiinnitetty etusiipi.
Kaudella 1979 eteläafrikkalainen Jody Scheckter ajoi maailmanmestariksi Ferrarin ratissa. Maranellossa ei siinä vaiheessa taidettu aavistaa, kuinka pitkään seuraavaa Ferrari-mestaruutta jouduttaisiin odottamaan.