Seppo Repo pelasi lähes 20-vuotisella kiekkourallaan 13 seurassa viidessä eri maassa.
Joensuulaisen Revon pääsarjaura alkoi SaPKossa Savonlinnassa 1968. Ainoan Suomen mestaruutensa hän saavutti Turun Palloseurassa 1976. Repo ratkaisi mestaruuden, kun hän jatkoajalla upotti kiekon Tappara-vahdin selän taakse.
- Olen pelannut hänen kanssaan ja ollaan tekemisissä vieläkin. Kaikesta näki, että hän oli ulkokenttien pelaaja. Hän juoni, oli älykäs, yllätyksellinen ja pystyi pelaamaan hyvin yksi yhtä vastaan -tilanteissa, ja pystyi pääsemään pakeista ohi, TPS:n mestarijoukkueessa 1976 pelannut Hannu Jortikka kuvailee.
- Ennen kaikkea hän tykkäsi voittaa. Hän oli voittaja, vihasi tappioita. Esimerkillään hän piiskasi muita pelaajia.
Repo lähti Amerikkaan
Mestaruuden jälkeen vuoden parhaaksi jääkiekkoilijaksi valittu Repo lähti Pohjois-Amerikan WHA-liigaan. Hän teki sopimuksen Phoenix Roadrunnersin kanssa ja sai ketjukavereikseen Juhani Tammisen ja Lauri Monosen. Suomalaisketjua kutsuttiin nimellä Lappline. Kentällistä täydensi vielä puolustaja Pekka Rautakallio.
Seura meni kuitenkin kauden jälkeen konkurssiin ja Repo palasi yhtä matkaa Tammisen kanssa Suomeen ja TPS:ään. Sieltä kaksikko jatkoi matkaansa Japanin liigaan Kokudo Keikakuun. Revon maailmanvalloitus jatkui vielä Saksassa, josta hän palasi jälleen Suomeen.
Veri veti levotonta miestä edelleen maailmalle ja Repo kävikin päättämässä uransa Tanskassa, jossa hän pelasi viimeisen ottelunsa 40-vuotiaana vuonna 1987.
Kiertolaisen elämästään huolimatta Repo ehti pelata SM-sarjassa ja -liigassa 353 ottelua. MM-kisoissa hyökkääjä oli mukana kahdeksan kertaa ja olympialaisissa kerran. Maaotteluita kertyi 170.
Peliuransa jälkeen hän on toiminut valmennustehtävissä.
Seppo Repo
Syntynyt: 21.syyskuuta 1947, Joensuu
Hyökkääjä