12.6. Bambun versoista japanilaishenkinen istutus

Nyt etupihan pieneen istutusalueeseen halutaan siistimpi ilme. Helppohoitoisuus on toivelistalla ylimpänä, mikä onkin ihan viisasta, kun ottaa huomioon tontin varsin suuren koon. Muuten suunnittelija saa vapaat kädet.

Japanilaisuus on yhä enemmän muodissa. Se sopii tähän paikkaan oikein hyvin, sillä rakennuksen selkeät kontrastit - vaalea tiiliseinä, tummat ovet ja ikkunanpuitteet - vahvistavat hyvin sen pelkistynyttä tyyliä. Yleensäkin japanilainen puutarha sopii luonnostaan suomalaiseen ympäristöön, jossa on paljon kalliota, kiveä, hiekkaa ja havupuita.

Asukkaat eivät tällä kertaa halua vesiaihetta, joten se korvataan valkoisella kivipurolla, joka tuo alueelle liikkeen tuntua. Astinkiviksi asetellaan muutama liuskekivi ja eräänlaiseksi katseenvangitsijaksi sommitellaan asetelma vankoista bambunversoista ja sammalpalloista. Paikka on suurimman osan päivästä puolivarjossa ja illemmalla jo kokonaan varjossa, joten kasvit valitaan sen mukaisesti. Paikalla on muutama kasvi, joista taponlehti ja poimulehdet hyödynnetään myös uudessa istutuksessa.

Muuri suoraksi...

Alue on ympäröity muurikivillä, jotka ovat päässeet vuosien saatossa lysähtämään ryhdistään. Ne puretaan ensimmäiseksi pois, pohja tasoitetaan ja oikaistaan kivituhkalla ja ladotaan kivet sitten takaisin entisille paikoilleen.

Muurin päälle laitetaan kaksi tummaksi petsattua lankkua, joista tulee ryhdikäs kehys koko alueelle. Lankut, jotka ovat tavallista kakkosnelosta, katkotaan oikeaan mittaan ja sidotaan alapuolelta toisiinsa rimanpätkillä. Koska muuri laskee hiukan yhden osuuden kohdalla, tämä oikaistaan ruuvaamalla toiseen päähän kaksi siderimaa päällekkäin.

Siderimoja ruuvattaessa käytetään sopivaa "tulkkia", esimerkiksi vanerilappua pitämään lankut oikealla etäisyydellä toisistaan. Näin niiden väliin jäävä rako pysyy saman levyisenä koko matkalta. Lankut on tarkoitus ottaa pois talveksi, joten niitä ei tarvitse kiinnittää muuriin.

Viimeisen silauksen lankut saavat tummasta petsistä. Se suojaa puuta ja tiivistää kokonaisuuden tyylikkäästi yhteen.

Ohuista bambuista on tehty jo kauan matalia aitoja ja vielä ohuemmista kaikille tuttuja, mattomaisia sermejä. Nyt bambua saa myös varsin järeänäkin. Niistä voi helposti suunnitella kauniita ja näyttäviä asetelmia sekä koristeita japanilaiseen puutarhaan.

...bambut vinoon

Katkaisemme erimittaisia paloja eripaksuisista bambuista. Asetamme ne seisomaan vinosti kuoppaan, jonka syvyys voi olla ohuemmille bambuille esimerkiksi 20 cm ja paksummille vastaavasti enemmän. Kuoppa täytetään kivituhkalla, joka tiivistetään tiukasti.

Paksuimmat bambut asetamme suorimpaan ja ohuemmat hiukan vinompaan asentoon. Tällä tavalla ryhmään saadaan eloa ja liikkeen tuntua samalla kun se antaa alueelle ulottuvuutta ylöspäin. Pehmeyttä siihen luodaan asettamalla bambujen päihin sammalpallot.

Alueen kasvualustaa parannetaan lisäämällä multaa vain niihin kohtiin, joihin tullaan istuttamaan kasveja. Liuskekiville, koristekiville ja sorapurolle valmistetaan tukeva alusta levittämällä niiden alle kivituhkaa. Kivimateriaalin alle levitetään maisemointikangas, jotta se ei sekoitu pohjamaahan.

Astinkiviksi käytämme japanilaiseenkin puutarhaan erinomaisesti sopivia liuskekiviä. Ne viehättävät muodoillaan, joten kannattaa kiinnittää siihen huomiota, kun käy niitä valitsemassa.

Erivärisillä koristekivillä saadaan luotua sopivasti kontrastia ja nostettua alueen eri aiheita esiin. Valkoisen sorapuron muodot tulevat paremmin esiin, kun sen reunoille levitetään tummaa koristekiveä.

Alue viettää alaspäin. Alareuna tuetaan pyöreillä luonnonkivillä, jottei multa valuisi sateiden mukana pois.

Kasvit

Viiruhelpi (Phalaris arundinavea ‘Picta’)

Noin metrin korkuiseksi kasvava yleisheinä sopii yhtä hyvin aurinkoon kuin puolivarjoon tai varjoonkin. Leviää voimakkaasti, joten jos sitä haluaa hillitä - niin että muutkin perennat viihtyvät - se kannattaa suojata juurimatolla.

Tarhakullero (tTrollius hybr.)

Tämä melko yleinen leikkokukka on hyvin viehättävä alkukesän kukkija. Viihtyy auringossa ja puolivarjossa.

Komeasinikuunlilja (Hosta sieboldiana var. Elegans)

Kirjavalehtinen kuunlilja (Hosta spp.)

Kuunliljat sopivat mainiosti alueen varjoiseen nurkkaan.

Kotkansiipi (Matteuccia struthiopteris)

Komea saniainen antaa ryhmälle näyttävyyttä.

Jaloangervo (Astilbe arendsii ‘Catheleya’)

Valitsemme tästä valkokukkaisen muunnoksen. Puolivarjon kasvi, joka kukkii heinäkuussa.

Jättipoimulehti (Alchemilla mollis)

Pehmentää ryhmää.

Taponlehti (Asarum europaeum)

Tätä samalla paikalla viihtyvää kasvia oli paikalla entuudestaan. Se siirretään takaisin terävällä lapiolla hiukan pienennettynä.

Kasvien istutus ja hoito

Alueesta toivottiin nimenomaan helppohoitoista. Suurin osa alueesta peitetään kivipinnalla ja istutusalueet ovat selkeästi rajattuja. Valitut kasvitkaan eivät ihmeitä vaadi.

Kasvit istutetaan siten, että varjossa viihtyvät tulevat tämän pienen alueen varjoisampiin paikkoihin, puolivarjossa viihtyvät vastaavasti valoisampiin. On muistettava, että taponlehdet ja kuunliljat vaativat kasvurauhan! Tällä kertaa kasvit istutetaan varsin tiheään: tällä vähennetään ensimmäisen kesän kitkemistarvetta.

Hoidoksi riittää säännöllinen kastelu, jonka avulla pidetään maa kosteana. Tulevina vuosina annetaan tavallista hoitolannoitetta. Ehkä kolmen vuoden kulutta kasveja joudutaan hiukan jakamaan .

Vanhaa historiaa uusien ideoiden pohjaksi

Japanilaisten puutarhojen yksinkertaisuus ja selkeys rauhoittaa mielen. Niille on tunnusomaista runsas kiven ja soran käyttö: erivärisillä kivillä tavoitellaan meren ja puron vaikutelmia. Havuja ja pitkospuita käytetään runsaasti.

Kuivakivivirta “Musui-en”, joka tarkoittaa “unelmaa vedestä,” on japanilaisen puutarhurin ja maisemataiteilijan Kazuo Makiokan luoma pysähdyttävä teos, jota voi ihailla Helsingissä, Viikin Gardeniassa.

Varhaiset buddhalaismunkkien ja korkea-arvoisten zen-pappien suunnittelemat temppelipuutarhat käsittivät kivirykelmiä rinne- ja lampipuutarhojen kumpuilevilla rinteillä. Nämä 1300- luvun puutarhat eivät siis olleet täysin kuivia, vaan niissä on usein lampia tai lähteitä. Kuiviksi puutarhat muuttuivat vasta 1600-luvulla, kun temppelisäännöt muuttuivat. Koska vuoret ja joet ovat aina olleet osa perinteistä puutarhaa, niille annettiin nyt liikkumaton muoto: kiviasetelmat edustivat vesiputouksia ja muotoiltu hiekka veden liikettä.

Aidat muuttuvat sitä näkyvämmiksi, mitä pienempi puutarha on. Rakennusmateriaaleina suositaan luonnonmateriaaleja keinotekoisten asemesta. Suosituin materiaali on bambu. Bambuaitojen ja –porttien ei ole tarkoituskaan kestää ikuisuuksia, vaan ne jätetään säiden armoille ja uusitaan noin viiden vuoden välein. Nauloja vältetään viimeiseen saakka ja kiinnityksiin käytetään sitomista esimerkiksi mustalla hamppunarulla, joka tuo aitaan elävyyttä myös värillään.

Astinkivien alkuperäinen tarkoitus oli luoda polkuja teepuutarhoihin, jotta istutusten synnyttämä luonnonmukainen tunnelma ei häiriintyisi. Sammalkasvuston seassa olevat astinkivet häivyttävät rajat polun ja istutusten väliltä.

Kivialtaat ovat tärkeitä erityisesti teepuutarhoissa, joissa niitä käytettiin alunperin käsien ja suun huuhtomiseen. Esimerkissä vesi virtaa bambukourua pitkin kivialtaaseen ja reunojen yli edelleen lampeen. Itse allas on luonnonkiveä ja vaikuttaa veden kovertamalta. Tämä muoto muistuttaa elävästi vuoristolähdettä.

Lammet ovat muodoltaan epäsäännöllisiä, koska tarkoitus on synnyttää luonnonmukainen vaikutelma. Pienet ja suuret vesiputoukset yhdistävät mielikuvat vuorista ja virtaavan veden viehätyksestä.

Kustannukset

• Kasvit: 68,74 € (osa oli jo valmiina)
• Multa 55 l / 6 säkkiä: 19 €
• Maisemointikangas: 8 €
• Koristekivet: 78,40 €
• Puutavara: 71 €
• Bambut: 115 €
• Petsi: 13 €
• Sammalpallot: 31,35 €
• Luonnonkivet vanhasta penkistä.