Lepakoista löytyi poikkeuksellinen evoluution ilmiö – muistuttaa Darwinin historiallisesta havainnosta

Rinnakkaisevoluutio tarkoittaa sitä, että lajeille kehittyy samankaltaisia piirteitä itsenäisesti toisistaan.

Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että lajit kohtaavat ympäristöhaasteita ja valintapaineita, minkä vuoksi ne kehittävät ratkaisuja sopeutuakseen ympäristöönsä.

Kyseessä on erittäin harvinainen evoluutioilmiö.

Kehittyvät rinnakkain, mutta päätyvät eri lajeiksi

Tutkimuksessa tutkittiin useita eri kokoisia lepakoita, jotka elivät samoissa metsäisissä elinympäristöissään keskellä Tyyntä valtamerta sijaitsevilla Salomonsaarilla.

Lajien DNA:n sekvensointi todisti, että ero DNA:ssa näiden lajien välillä oli hyvin pieni. 

Tämä tarkoittaa sitä, että isommat lepakot ovat saattaneet kehittyä pienemmistä lepakoista rinnakkain, ja ovat päätyneet itse asiassa toisistaan täysin erillisiksi lajeiksi.

Tutkimuksessa nostettiin esille myös se, kuinka lajit olivat kehittäneet nopeasti itselleen uusia ominaisuuksia, kuten eri kaikuluotaustaajuuksia. Tämän lisäksi niiden ruokavaliot poikkesivat toisistaan huomattavasti. 

Vaikka niiden risteytyminen olisi ollut periaatteessa mahdollista, ne eivät jostain syystä tehneet sitä.

– Tämä tarkoittaa, että isommat ja pienemmät lepakot eivät enää tunnista toisiaan kumppaneiksi, joten ne alkavat elää erillistä elämää. 

– Saatamme pitää evoluutiota hyvin hitaana prosessina, mutta se voi tapahtua nopeasti, kun olosuhteet ovat oikeat, ja kun kaksi ryhmää erotetaan toisistaan ja lakkaavat risteytymästä. Ne voivat alkaa kehittyä eri polkuja pitkin, tutkimuksessa mukana ollut Melbournen yliopiston tutkija Tyrone H. Lavery kertoo Newsweekille.

Lue myös: "Se ei ole mikään kaunis kuolema – kun oireet alkavat, mitään ei ole tehtävissä" – virustutkija kertoo, miksi lepakko on viimeinen eläin, johon ihmisen kannattaa koskea

Helsingin yliopiston tutkija: Kuin Galapagos-saarten darwininpeipot

Helsingin yliopiston eläintieteen yksikön intendentti ja akatemiatutkija Thomas Lilley pitää tutkimuksen tuloksia kiinnostavina.

Lilleyn mukaan huomionarvoista tutkimuksessa on se, ettei nisäkkäiden rinnakkaisevoluutiota ole voitu aiemmin näin selkeästi todistaa.

– Se ei ole usein mahdollista, mutta tällaisissa suljetuissa saariekosysteemeissä se on mahdollista, Lilley kertoo.

– Meillä Suomessa hyvänä esimerkkeinä ovat viiksisiippa ja isoviiksisiippa, joita pidettiin vielä joitain kymmeniä vuosia sitten samoina lajeina, koska ne ovat niin samankaltaisia ulkonäöltään ja käyttäytymiseltään. Lopulta ne erotettiin toisistaan molekyyligeneettisin menetelmin.

Lilleyn mukaan samankaltaiseen ilmiöön voi törmätä esimerkiksi Galapagos-saarilla, jossa voi tavata darwininpeipoiksi kutsuttuja varpuslintuja.

Lajin nimi tulee siitä, kun 1800-luvulla elänyt luonnontieteilijä Charles Darwin ihmetteli saarelta löytynyttä lintulajia, jonka ominaisuudet vaihtelivat sen mukaan, missä saaressa ne elivät ja mitä ne söivät.

Vastaavia lintuja ei voinut kohdata missään muualla.

– Tässä on hyvin samanlainen ilmiö kyseessä. Valtamerien keskellä oleville saarille saapuu harvakseltaan uusia lajeja, koska ne ovat kaukana ja eristyksissä. Saarilla on siten vapaana monia "ekolokeroita", eli mahdollisuuksia hyödyntää resursseja. 

– Lepakoiden tapauksessa saarilla on tutkijoiden mukaan on ollut isompia hyönteisiä niin paljon saatavilla, että ne ovat ajaneet niiden koon suuremmaksi ja niiden kaikuluotausääntä matalammaksi, jotta tätä resurssia on voitu käyttää hyväksi.

Lue myös: Markun mökkiremontti paljasti katosta lepakkojen pesän – tästä syystä eläin on parasta jättää rauhaan: "Kun lepakko stressaantuu, leviävät myös virukset"

Lepakko saalistaa kaikuluotauksen avulla

Kaikuluotaustaajuuksien hyödyntäminen on yksi lepakon tärkeimmistä ominaisuuksista, ja se on olennainen osa sen saalistamista.

Lilleyn mukaan eri taajuudet informoivat lepakkoa eri asioista, mutta ne myös rajaavat sitä, mihin ne pystyvät.

– Korkeat taajuudet lisäävät erottelukykyä ja pienten yksityiskohtien tunnistamista. Mitä korkeampi ääni, sitä lyhyempi aallonpituus ja sitä kautta tarkempi kuva. Pientä ravintoa syövät lepakot tarvitsevat siis korkean taajuuden.

– Haittapuolena tässä on se, että korkeat äänet kulkevat lyhyemmän matkan, sillä ilma vaimentaa sitä tehokkaammin. Matalammat äänet sopivatkin paremmin isompaa ruokaa hyödyntäville lepakoille. 

Lepakot voivat elää jopa yli 40-vuotiaiksi

Thomas Lilley kertoo, että lepakot ovat monella tapaa hyvin poikkeuksellisia nisäkkäitä, mistä voi kiittää myös niiden lentokykyä ja pitkäikäisyyttä.

Lajeja on olemassa maailmassa yli 1400 kaikilla mantereilla paitsi Antarktiksella. Lajeista löytyy vielä paljon opittavaa.

– Mainitsemani isoviiksisiippa painaa vain seitsemän grammaa ja saattaa elää jopa 40-vuotiaaksi. Pitkäikäisyyteen vaikuttaa esimerkiksi se, että lepakot kykenevät horrostamaan, eli hidastamaan aineenvaihduntaansa, joka samalla hidastaa niiden rappeutumista.

– Kyseessä on ainoa lentävä nisäkäs, ja se on avittanut niitä leviämään tehokkaasti valtamerten pienillekin saarille, kuten tutkimuksesta käy ilmi.