Mainos
Mainos

Rooman ravintoloita - osa 2

Roomalaiset ruokamuistot jatkuvat. Ensimmäiset ravintolakatsaukset pääset lukemaan tästä ja loput tästä. Ja eikun takaisin syömään! Klikkaa kuvia, niin näet ne isompana!

Ennen Vatikaanin kolmen tunnin taidekierrosta, etsimme Pietarinkirkon lähettyviltä hyvää ja vähemmän turistien täyteen ahtamaa lounaspaikkaa. Alkupäässä varsin turistihelvetin oloista katua eteenpäin kulkiessa väkimäärä alkoi yhtäkkiä vähentyä ja ravintolat näyttämään houkuttelevammilta.

Löysimme Il Papalinon. Ensimmäinen paikka, jossa kukaan ei yrittänyt huudella meitä sisään. Samalla pääsimme vihdoin avaamaan terassikauden. Palvelusta vastasivat varsin herrasmiesmäiset tarjoilijat, jotka aloittivat puheensa päivän spesiaaleilla. Tartuimme gnoccheihin possuragùlla sekä lohipastaan. Molemmat varsin onnistuneita valintoja. Ei fanfaareja, mutta tyytyväinen nyökkäys. Kesken ateriaa kadulle tuli pari sombrero-päistä trubaduuria mexital-henkistä musiikkia rämpyttämään. Lähtökohtaisesti en sellaisesta pidä, koska soittotaito on yleensä surkeaa, mutta näiden häiskien soittoa kuuntelin yhden biisin verran ihan mielelläni. Pari lounasta, 2 x 0,375 plo viiniä, vesi ja 2 x kahvi kustansi 35 euroa. Suosittelen jossain määrin.

Il Papalino

Borgo Pio 172/173

Tuhdin Vatikaani-kierroksen jälkeen oli pakko päästä istahtamaan. Cul de Sac kuuluu Rooman parhaisiin enotecoihin eli viinibaareihin. Oikein viihtyisä. Palvelu ystävällistä ja luonnollisesti ammattitaitoista. Viinivalikoiman laadukkuudesta on näissä tapauksissa turha edes mainita. Pari lasia hyvää viiniä, juusto- ja leikkelelautanen ja vesi maksoivat 20 euroa.

Cul de Sac

Piazza Pasquino 73

Illalliseksi oli kolmatta päivää putkeen tarjolla pizzaa. La Montecarloa oli kehuttu ympäriinsä ja sen jonoista mainittu netissä ja kavereiden taholta. Siispä päätimme mennä paikalle ajoissa, koska hirveän pitkään en pizzaa suostu jonottamaan. Klo 19.35 paikka oli juuri auennut ja sisällä yksi pariskunta. Heti meidän jälkeen paikka kuitenkin täyttyi. Palvelu oli hyvin hätäistä. Sen voi jotenkin ymmärtää, kun ajattelee 4-8 euron pizzoilla itsensä elättävän raflan bisnestä. Väen täytyy vaihtua nopeasti. Otimme kasviksilla täytetyn sekä herkkusienillä, makkaralla, artisokalla ja kananmunalla varustetun pizzan. Ruoka tuli varsin nopeasti, kun muu väki ei ollut ehtinyt vielä tilata. Mutta mikä pettymys! Suussa oli eittämättä mauttomin Italiassa syömäni pizza. Suomestakin saa parempaa. Molemmat pizzat olivat myös jossain määrin kärähtäneet sen verran, että pikimustaa reunaa joutui jättämään syömättä kymmenisen senttiä. Eka kerta sitäkin saapasmaassa. Poikkeuksellisen ohut pohja, mikä ei ole minulle sinänsä hyvä tai huono asia. Palvelu oli pikaruokalatasoa loppuun asti. Söimme lätyt, tilasimme nopeasti laskun ja lähdimme hivenen kärttyisinä ulos miettimään, miten illan voisi vielä pelastaa. Hintaa tälle kokemukselle ei kertynyt puolikkaan viinikarahvin kera kuin 19 euroa. Suuntasimme jo aiemmin poikkeamaamme enotecaan, Cavour 313:een, jälkiruoalle. Se helpotti. Paikasta lisää trilogian kolmannessa osassa.

La Montecarlo

Vicolo Savelli 13

Seuraava alkupäivä oli varattu shoppailulle. Sateinen keli laittoi kuitenkin lounasraflan etsimiseen vipinää. Mikään ennakkoon katsomistani paikoista Espanjalaisten portaiden luona ei ollut lounasaikaan auki, joten painuimme sisään kolmen korttelin tarjonnasta viihtyisimpään paikkaan eli Hostaria al 31:een. Kyseessä oli jälleen hyvin tyypillinen pikkuravintola, jossa meidän lisäksi istui aluksi vain eläkeikäinen rouvakolmikko lounaalla. Sitten paikalle tuli varsin raskas seurue jostain itäblokista. Pyysivät firenzeläispihviinsä ketsuppia tai barbecue-soosia. Ei siitä enempää. Iskin silmäni menun lampaan sisuskaluannokseen. Sattumat lähinnä suolenpätkiä. Juuri sellaista olin halunnutkin Roomassa maistaa. Varsin mainion makuinen annos pienellä, hyvällä, maksamaisella vivahteella. Vaimo otti roomalaisen klassikkopastan cacio e pepe eli spaghettia pippurilla ja pecorinolla. Erittäin maukas. Jälkkäriksi melko hyvä tiramisu ja juomaksi 0,375 plo Montepulciano Abruzzoa. Kahvit ja vettä. Lasku 45 euroa. Maistaisin mielelläni paikan secondojakin.

Hostaria al 31

Via Delle Carrozze 31

Kun käsittelen viikkoa, johon mahtui 7 päivää, 14 ravintolaa ja joka kerrytti 4 lisäkiloa, syntyy tekstiäkin melkoisesti. Niinpä pilkoin ravintolakatsaukseni lopulta kolmeen osaan, ettei iske ähky. Pian tulee lisää! Buon Appetito!

 

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.