Ravintolakatselmus: August von Trappe, Tampere

MATKAILUTALO myytiin vuosi sitten Restamax-ravintolakonsernille, joka majoittuu talon uudistettavaan yläkertaan. Alakerran soppaan iski lusikkansa Hans Välimäki, jonka yhdessä Restamaxin kanssa omistama Gastromax-firma pykäsi tilaan belgialaishenkisen bistron. Alakerta jakaantuu ruokapainotteiseen bistroon sekä kosteamman menon pubiosaan. Museoviraston suojelemassa rakennuksessa ei väliseiniä päässyt purkamaan, joten erilaisia soppeja ja nurkkauksia löytyy joka tilanteeseen.

AUGUST VON TRAPPEN SISUSTUKSESTA vastaa viime aikoina runsaasti Restamaxille uusia ravintoloita suunnitellut Jaana Ekman. Naisen kädenjäljen tunnistaa helposti. Olen nähnyt hänen paikkojaan paljon. Mukana on runsautta, lämpöä ja uniikkeja yksityiskohtia. Puinen ripaus Kuopion Isä Camilloa, kuparinen loraus koristeellisten laattojen kera Tampereen Masua. Päälle vielä iso annos paikan omaa historiaa ja tiilistä tunnelmaa. Jaana osaa luoda fiilistä, joka toimii niin äijäporukalla kuin romanttisemmissakin hetkissä. Kun pihan kaksi sivua valtaa kesällä terassi, nousee alue varmasti kaupungin keskiöön, missä se toki sijaintinsa puolesta jo nyt on.

RUOKALISTAA pääsimme lähinnä näykkimään muutaman simpukan, kroketin ja vohvelipalan verran. Lista on melko laaja, mikä on yleensä huono merkki. Tosin simpukoille on varattu jopa kaksi menun osaa ja monia listan osasia on hyödynnetty useassa paikassa. Jos klassikkobistroannokset antavat mitä lupaavat ja mitä niiltä odotan, nostaa Tampere jälleen kulinaarista päätään Suomen ravintolakartalla.

Hande Huhtisen masinoiman pubin hanoista löytyy kivoja yllätyksiä Stallhagenin Jolly Bockista ja belgeoluista sekä selkeästi naisia ajatellen mukaanotetuista kirsikka- ja luumuoluista. Muu juomapuoli keskittyy mannermaisiin makuihin erityismainintoina väkevistä armanjakit ja grappat ja miedommista espanjalaiset ja ranskalaiset siiderit. Tekisi mieli jatkaa tuotekuvailua pitempään ihan vain lakiuudistuksen kiusaksi. Viskivalikoimalla ei rehennellä, koska mannermaisuus. Noin, sainpas sanottua #viski.

TÄRKEIMPÄNÄ SEIKKANA pidän August von Trappen kohdalla joka tapauksessa yhden Tampereen keskustan hienoimpien talojen remontoimista ja herättämistä henkiin. Kansankuppila on auki kaikille ja jokainen pääsee fiilistelemään tehtaanjohtajien koskinäkymiä, vanhan arkkitehtuurin sekä sitä kunnioittavan sisustuksen liittoa ja nappaamaan niitä ihastellessa vaikkapa käsityöläisoluen. Paljon kivempaa kuin seurata vastarannalta jonkun tirehtöörin pönötystä kaupungin ykkösparvekkeella. :) En sano, että kulttuuriteko, mutta sinnepäin.

Katsotaan sitten myöhemmin sitä listaa…