Ravintola-arvostelu: Wistub Alsace, Tampere

Wistub Alsace sääti alsacelaisuuttaan enemmän yleiseurooppalaiseen suuntaan tuoreen keittiömestarin astuttua ruoriin. Chef Leea Tepponen otti mukaan myös enemmän lähituottajien raaka-aineita sekä päätti tehdä kaiken tarjottavan alusta pitäen. Saimme kutsun tulla maistelemaan keittiön antimia Tampere Food Clubin bloggareiden kanssa.

Tampereen Laukontorin vanhassa, idyllisessä talossa sijaitsevan ravintolan miljöössä on paljon juuri sellaista bistromaisuutta, jota rakastan. Tila on juuri sellainen, jossa voisi tarjota niin ronskia maalaisruokaa kuin fiiniä piperrystäkin. Wistub Alsacen linja menee niiden välimaastossa, enemmän maalaismaiseen painottuen. Erityishuomio kannattaa kiinnittää jossain määrin Alsacen viineihin painottuvaan, laadukkaaseen viinilistaan. Ruokalistan erikoisuutena ovat alsacelaiset ”pizzat”, Tarte Flambéet (9/15 eur). Toimivat jaettuna loistavasti myös alkuruokana.

Tällä kertaa otamme kuitenkin alkuun sesongin herkkuja, blinejä (3 kpl 12 eur, 5 kpl 19 eur). Ne tuodaan porukalle yhteisesti jaettavaksi. Höysteeksi lohenmätiä, smetanaa ja punasipulia sekä savuporo-tuorejuustomoussea. Blinien kohdalla toivoisin ravintoloissa edes hitusen mielikuvitusta. En muista nähneeni luovaa blinilistaa koskaan. Vinkki ensi sesonkiin! Sen sijaan ravintolan osaaminen ilmenee blinin rakenteessa. Wistub Alsacen versio on keskeltä ilmavan kuohkea ja pinnalta rapsakka, mikä on loistavan blinin määritelmä.

Pääsemme maistamaan kaikkia pääruokia. Päivän kalaa eli tänään Längelmäveden kuhaa, juuriselleriä, puikulaperunaa ja voi-valkoviinikastiketta (25 eur) tuodaan maistelukoossa. Kalassa täydellinen kypsyys. Ihana-sana toistuu pöydässä pehmeän lempeää pyreetä maistellessa. Herkullinen kastike tuo hapot mukaan erinomaiseksi kokonaisuudeksi. Ronskin maukasta. Sellaista, jota voisit kuvitella tarjoavasi kotona, mutta ei ihan yhtä hyvänä.

Sitten tarjoiluvateja pöytään. Saamme kaksi seuraavaa annosta yhteisesti jaettavaksi. Ankanrintaa, punajuuriohrattoa, pikkelöityä sipulia ja portviinikastiketta (annoksena 26 eur) on lämminhenkinen kokonaisuus, täsmäisku talviseen säähän. Olisin pitänyt ankan rasvakerroksesta rapsakammaksi paistettuna, mutta ei se jää purkkana suuhunkaan pyörimään, vaikka vaatiikin hiukan pureskelua.

Toisilla vadeilla Wiljakan tilan ylikypsää karitsaa kahdella kastikkeella, belugalinssejä ja fenkolia (27 eur). Karitsan potka on kypsennetty paremmin kuin olen itse koskaan onnistunut. Ylikypsäksi, mutta juuri sen alarajaan, jolloin itse liha säilyy vielä punertavana eikä hajoa säikeiksi haarukkaan tai suuhun. Linssit toimivat lisukkeena loistavasti ja minttuinen jogurttikastike fenkolin kera tuo sopivasti raikkautta kehiin. Rustiikkista ilman kikkailuja. Rouheaa makua yrittämättä räjäyttää makuhermoja. Bistroruoka on todella venyvä käsite Suomessakin ja tämä on mielestäni sitä rehellisimmillään. Sen sävyjä ei jää pohtimaan, vaan haarukoi nopsaan uuden suupalasen.

Päälle molempia jälkiruokia. Sitruunaa, greippiä ja appelsiinia (9 eur) tarjoilee hapokkaan makuelämyksen, jossa sitruksiset aromit säväyttävät kakussa, sorbetissa, hillomaisena sekä fileenä. Enemmän happoja kuin makeutta eli juuri minulle sopiva jälkkäri. Eikä mitään kukkasia päälle ripoteltuna.

Mustikkaa ja valkosuklaata (9 eur) on linjaan nähden yllättävän tyylitelty annos. Edellistä suoraviivaisempi toteutus, jonka söi mielellään, mutta ei pysähtynyt ihastelemaan tai liiemmin mietiskelemään.

Illallisen vankan rungon valelivat viinit. Nolona tunnustan, etten löydä muistiinpanojani niistä mistään. Annoimme ravintolalle vapaat kädet viinivalintoihin ja niitä kannattaa kuunnella. Tänne kannattaa pistäytyä ihan vaikka vain niiden perässä lasilliselle.

Wistub Alsacen uudistus on onnistunut. Käväisin raflassa muutama vuosi sitten, mutta en täysin vakuuttunut annista. Nyt paikasta saa juuri sellaista, mitä kuvittelee mielessään listaa lukiessaan. Ei yritetä valloittaa uusia ulottuvuuksia, vaan tarjota rehtejä, yksinkertaisia makuja, onnistuneesti kimppaan sovitettuna.

Wistub Alsace
Laukontori 6, Tampere