Mainos
Mainos

Ravintola-arvostelu: Ravinteli Huber, Tampere

Ravinteli Berthan suosion siivittämänä pamahti Tampereen katukuvaan vuosi sitten Berthan pikkuveljeksi tarkoitettu, mutta lopulta tilaltaan suuremmaksi muotoutunut Huber. Tarjonta keskittyi lihaan. Berthassa loihditaan ruhon halvoista osista kaupungin parhaita herkkuja ja Huber iskee arvopalat hiiligrilliin. Pääpäsmäreinä keittiömestarit Mika Roito ja Pekka Salmela.

Huber jäi avaamisen jälkeen syystä ja toisesta omalla kohdalla paitsioon. En ole niin innostunut pihveistä ja kaupungin toinen tuorehko tulokas, Stefan’s Steak Housekin, on vielä testaamatta. Ottaen huomioon Berthan fanitukseni, ensi kohtaaminen venyi silti turhan pitkäksi. Kävimme kesällä kerran lasillisella ja ranskalaisilla ja kerran lounaalla nauttimassa varsin mainion nyhtöhäränhäntäleivän. Tarkoitus oli nauttia tuolloin paljon puhetta herättänyt burgeri, mutta sitä ei tarjoiltu lounaalla. Gloria Blog Awardsien jälkeisessä tokkurassa yritin uudestaan, mutta silloin ne oli myyty loppuun. Aasialaishenkinen Pork bun (14 eur) toimi hätävarana.

Itsenäisyyspäivänä Huber oli yllättävän tyhjä. Myöhemmin muita paikkoja kiertäneenä ymmärsin ihmisten olevan kotona katsomassa Tampere-talon juhlia tai olevan paossa kiakkovieraita. Itse en lätkäsankareihin onneksi törmännyt. Vaikka makunystyrät olivat huutaneet jo moneen otteeseen burgeria, halusin juhlistaa iltaa kunnon lihalla. En ole nauttinut ravintolassa pihviä vuosikausiin. Pihvi on mielestäni tylsä. Yksinäinen pala ruhon mauttominta lihaa, usein pyynnöstä huolimatta liian kypsänä ja huonon kermamössökastikkeen kuorruttamana. Parhaat sisäfileeni olen tehnyt itse, vaikka en pidä itseäni kokemuksen puutteessa kaksisena pihvinpaistajana.

NAUDAN KROPPAA MONESSA MUODOSSA

Mutta Huberissa liha otetaan tosissaan. Tarjolla on ruhonosia, joihin et marketeissa tai edes useimmissa lihakaupoissakaan törmää. Porterhouse, Prime Rib, Iron Steak… Jenkkiperua olevat nimet vaativat tuekseen Wikipediaa ja tarjoilijan opastusta. Samalla ymmärtää entistä vahvemmin, kuinka köyhä suomalaisen lihakulttuuri on. Paisti, kylki ja fileet. Muuta ei markettivakuumista löydy.

Varsin moni lihakimpale oli jo myyty päivän osalta loppuun ja otan puolisummamutikassa 800 gramman porterhouse-pihvin vaimon kanssa jaettavaksi. Alkuruoaksi valitsen Härkää tartar ja kananmunaa (10 eur) ja vaimo Maissikeittoa, sinisimpukkaa ja possua (10 eur). Molemmista annoksista tuli välittömästi mieleen Bertha. Tuhdisti makua ja rouheaa hienostuneisuutta. Vaimon keittoa kruunasi simpukoista tehty frittipallo ja yhdessä rapsakan possun kanssa kokemuksessa nousi vahvasti esiin erilaisen rakenteen muodostama maukas kokonaisuus. Samaa voi sanoa tartarista. Kasviksia oli raakana ja rapsakkana lihan sulaessa suuhun. Kananmunan valkuainen oli keitettynä ja keltuainen geelimäisinä maun kruunuina ja väripilkkuina. 

ASIA ON TUHTI PIHVI

Liha myydään painon mukaan. Lisukkeet tilataan erikseen. Porterhouse saapuu ylväänä pöytään. T-luupihvin toisella puolella on ulko- ja toisella sisäfileetä. Kimpale näyttää siedettävän kokoiselta. Pari sataa grammaa on luuta. Ankanrasvassa paistetut ranskalaiset lienevät kaupungin parhaita. Kaprismajoneesi toimii niiden dippinä hyvin. Sous vide -hauteessa ja hiiligrillissä valmistettu Tammisen rotukarjan liha on yksinkertaisesti täydellistä. Makuna toki pitemmän päälle tylsää, mutta en hahmota, miten fileestä saisi tätä enemmän irti yksinään. Melko voimakas savuinen aromi viimeistelee maun täydellisesti. Lihaa on kuitenkin sen verran paljon, että tarjoilulautaselta otetut loppupalat alkavat olla haaleita.

Itse passaan jälkiruoan, mutta vaimo nappasi Rahkaa, hunajaa ja aprikoosia (10 eur). Tämäkin muistutti jotenkin Berthasta. Rahkapiirakan kera tarjolla oli hunajaista jäätelöä ja aprikoosia. Yhteisesti maisteltuna annos jakoi mielipiteitä. Plussan puolelle päädyttiin.

KALLISTA HUPIA

Juomavalikoima on Huberissa erittäin hyvä. Sen kautta lasku tosin helposti kohoaa melkoisesti. Olen alituisen ärsyyntynyt suomalaisten ravintoloiden viinihinnoittelusta. Tavallisesta, kotona nautitusta viinistä on tuskallista maksaa 50 euroa pullolta. Alkossa valituksi tullut Baby Bush kustantaa 15 euroa. Edullisimmillaan viinipullon taisi saada 45 eurolla. Olutvalikoima on Huberissa positiivinen yllätys. Kannattaa silti pitää varansa, sillä hyvistä hanaoluista saa maksaa yhdeksän euroa tuopilta. Laskun suuruus yllätti jossain määrin muutenkin. En ollut tajunnut, paljonko ravintolan pihvit nykyään maksavat. Porterhouse-annos ranskalaisilla ja majoneesilla kustansi 40 euroa henkilöltä. Samaan hintaan saa Berthassa kolmen ruokalajin menun. Tässä on selkeästi Huberin suurin miinus. No, ehkä jopa ainoa. Palvelu on asiantuntevaa, ystävällistä ja väärinpäin pidetyn lippiksen kanssa turhankin alleviivatun rentoa. Tilanteita osataan lukea eikä tarjoilijaa tarvitse kaivata.

Kaiken kaikkiaan olin iltaan tyytyväinen, mutta laskun suuruus hätkähdytti. Toki usean tunnin istumisen myötä tilauskanta ehtii kasvaa, mutta jälkeenpäin laskua pilkkoessa totesin, että pitäydyn jatkossa enemmän edullisten ruhonosien ja kaupungin parhaan hinta/laatu-tason Berthassa. Paitsi burgerin osalta, jonka aion kyllä nauttia mitä pikimmiten Huberissa. Uhoavat sen olevan Suomen kenties paras…

Ravinteli Huber, Aleksis Kiven katu 13, Tampere

 

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.