Ravintola-arvostelu: Pizzariumin pyöreät pizzat

Olen pitänyt Pizzariumin pizzaa Suomen parhaana siitä lähtien, kun muutama vuosi sitten poikkesin heidän ensimmäisessä raflassa Turussa. Se oli ensimmäinen kerta, kun sain eteeni italialaiselta maistuvaa pizzaa Suomessa. Sittemmin huimaa kehitystä on näkynyt eri puolilla maata, mutta Pizzariumin roomalaistyylinen levypizza, Pizza al Taglio, on säilynyt mielessäni ykkösenä.

Huhuilin taannoisessa kirjoituksessani rahoittajaa Pizzariumin levittämiselle eri puolille Suomea. Luca ja Salla Platanian myytyä konseptinsa Royal Ravintoloille, toiveeni toteutui ja sain Pizzariumin viime syksynä Tampereelle. Asun laiskan kivenheiton päässä Sitkosta, joten Pizzarium on jäänyt turhankin pienelle kulutukselle. Sitä onnellisempana vastaanotin kutsun tulla maistelemaan raflan uusia pyöreitä pizzoja yhdessä Tampere Food Clubin bloggareiden ja heidän jälkikasvunsa kanssa.

En täysin ymmärrä, miksi konsepti nöyrtyi pyöreän pizzan kilpailutantereelle. Veikkaisin, ettei levypizzan hienoutta ole ymmärretty Suomessa vielä kunnolla ja päätettiin taklata sisään ”tavallisenkin” pizzan kyselijät ja alkuperäisen konseptin ihmettelijät. Tehtiin tuote, jonka kanssa voi istua alas pitemmän kaavan mukaan ja välttää pikaruokafiilis (jossa ei tässä tapauksessa ole tosin hitustakaan vikaa). Olkoon mitä on, kunnon taikinalla heivataan 99 % pizzerioista paitsioon pizzan muodosta riippumatta.

Pizzariumin levypizzoissa ei ole tarjolla vakiolistaa. Niitä tehdään ja syödään kokin ja asiakkaiden fiilisten mukaan. Pyöreille pizzoille oli vakkarimenu tehty. Porukka tilasi lättynsä yllättävän hajanaisesti, mikä kertoo listan kosiskelevan monella kärjellä - myös vegaanisella.

Nappasin kiinni Romana-pizzaan Molisen kirsikkatomaateilla, sardellifileillä, Pantellerian kapriksilla, oreganolla ja tuoreella basilikalla. Yllätyin täytteiden paljoudesta. Omaan makuun niitä oli liikaa, mutta uskon olevani sen suhteen vähemmistössä. Täytemäärä esti pizzan syömisen käsin. Maut olivat balanssissa ja maistuivat yksittäinkin erinomaisilta. En olisi muuta odottanutkaan. Pizzana se jäi kuitenkin auttamatta jälkeen siitä kaikesta upeudesta, johon Pizzariumin palapizzoissa ihastuin. Maistelin muutamia bloggarikollegoiden slaisseja ja vakuutuin samasta ilmiöstä. Mikään ei ole vialla, mutta se alkuperäinen versio on vaan niin paljon parempaa.

Ei silti manailla liikaa. Kyllä tämä pyöreä pizzakin kiilaa ainakin Tampereen mittelöissä mitalisijoille. Pizza on yksinkertaisuudessaan tuhottoman vaikea ruoka tehdä. Se vaatii paitsi taitoa ja aikaa, myös mahdollisimman laadukkaita raaka-aineita. Näitä tarjoaa aniharva paikka koko Suomessa. Enkä voi olla osoittamatta suurta kiitollisuutta Pizzariumille sen kunnon pizzan tuomisesta maahan ja jopa kotikaupunkiini.

PS. Pizzariumin superloistava lisätarjonta ovat uppopaistetut, eri täytteillä varustetut Arancini-risottopallot, joihin ei Suomessa liiemmin törmää. Niitä saa nykyään myös vegaanisina. Iso suositus! Pärjäävät helposti Napolissa maistamilleni.

Pizzarium
Tampere, Turku, Helsinki, Oulu, Vantaa