Mainos
Mainos

Ravintola-arvostelu: Dining 26 by Arto Rastas, Tampere

Välimeren eri sopukoista herkkuja tarjoileva Dining 26 by Arto Rastas tarjoilee välillä tähtihetkiä, mutta illallista leimaa varsin suuri tasoheittely.

Tampereen ravintolatarjonnassa ei Lähi-itä liiemmin näy (ellei kebappiloita lasketa). Siksipä Arto Rastaan Dining 26 oli tervetullut lisä avattuaan ovensa vuosi takaperin. Käväisin ottamassa esimakua ravintolan makumaaimasta marraskuussa bloggaajien pienellä suurella raflakierroksella ympäri Aleksanterinkatua. Nyt oli aika nauttia pitemmällä kaavalla.

Pidän valtavasti Dining 26:n tilasta. Vanhoja taloja on Tampereella harvakseltaan ja niissä ravintoloita aivan liian vähän. Leveät ikkunasyvennykset tuovat tunnelmaa ilman panostuksia. Ravintolan fiilistä korostaa keltasävytteinen valaistus, joka antaa tilaan lämminhenkistä kajoa kuin aurinko puskisi markiisien läpi. Pinnat ovat varsin kovia, mikä nostaa ravintolan melutason välillä melko korkeaksi. Miellyttävä lounge-musiikki rauhoittaa taustalla.

Raflan konsepti poikkeaa olennaisesti totutusta. Ruoat seikkailevat Välimeren rannoilla, itäisiin ja eteläisiin satamiin painottuen. Tarjolla on kympin jaettavia annoksia, joista ruokailija voi koostaa oman kombonsa. Niiden lisäksi löytyy pari isompaa annosta kerralla vedettäväksi. Itse en jaksanut pähkäillä ruokalistan kanssa ja otimme vaimon kanssa yhdeksän annoksen maistelumenun (70 eur) ja sille viinipaketin (32 eur).

Ensimmäiseksi tervehditään keittiöstä hummerikeitolla. Maukas, mutta suola on vedetty todella tappiinsa. Tömäkkä aloitus. Varsinaisina annoksina tuodaan aluksi pöytään parmesaanilla ja rosmariinilla maustetut leivät tsatsikin kera sekä rakuunalla maustettua punajuurta, rakuunakreemiä, granaattiomenaa ja raastettua fetaa. Lasiin rhonelaista roseeta, Mas des Bressades Costières-de-Nîmes Cuvée Tradition 2014.

Todella maukas leipä saa raikkaan vastaparin erinomaisen raikkaasta ja valkosipulisesta tsatsikista. Myös punajuuresta on saatu aikaan raikas annos, jossa maanläheinen ja lempeä maku olisi kaivannut hitusen lisää voimaa vaikka suolalla. Vaimo ihastui täysillä rakuunakreemiin. Kevyehkössä roseessa maistui mausteinen mansikka. Mahtava viini kesäpäivään, mutta näille annoksille se jää turhan selkeästi kakkoseksi ja peittoon.

Seuraavaksi upean näköinen kattaus merellistä carpacciota kapriksilla ja sitruunaöljyllä. Hyvin ohuiksi leikatut kalat ja äyriäiset ovat vain päässeet kypsymään hapoissa liikaa ja suutuntuma on lähinnä muhjuisen liisterinen. Merelliset aromit ovat peittyneet sitruunaan. Kaunis, mutta ei hyvä.

Samaan aikaan pöytään tuotu, chermoula-mausteseoksella vauhditettu siika pinaatin, fenkolin ja pinjansiementen kanssa sen sijaan toimii hienosti tasapainossa. Kala on päässyt hiukan kuivaksi, mutta höysteiden kanssa homma rullaa.

Kalojen kanssa tarjoiltu perinteinen tabbouleh-salaatti on raikkaan hapokas, varsin kelpo lajissaan.

Kaloille tarjoiltu kreikkalainen Paranga Kir Yianni 2015 on kesäisen hedelmäinen ja raikas tapaus, jota myöskin suosisin mielummin yksinään laiturinnokassa. Homma toimisi varmasti, jos tätä tarjoiltaisiin Kreikan rantaravintolassa. Nyt olimme kuitenkin kevätkylmyyttä paossa ravintolan suojissa ja siellä viini ei onnistunut erityisemmin nostamaan annoksia.

Tartar on yksiä parhaita mittareita ravintolan tasosta. Ja voi veljet, harissalla maustettuna ja mintulla, valkosipulilla ja jogurtilla höystettynä tämä versio nousi menun suosikikseni. Mausteista harissaa oli juuri sopivasti ja lihan herkkä maku pääsi vielä oikeuksiinsa. Poikkeuksellisen hyvän siitä teki rakenne. Veitsityön maistoi. Täydet 100 pistettä olisin antanut pienestä lisähaposta kuten sitruunasta.
Kylkeen sovitettu Alois Lageder Gewürztraminer 2016 komppaa raikkaudellaan ja runsaudellaan täydellisesti.

Seuraavaksi setiksi korianterilla ja kuminalla maustettuja, paahdettuja ruusukaaleja tahini-jogurttikastikkeella sekä sumakilla maustettua, ylikypsää karitsanniskaa, kurpitsahummusta, glaseerattua sipulia ja tummaa appelsiinikastiketta.

Karitsan makumaailma on melko hillitty, vaikka sävyt tummissa ja maanläheisissä aromeissa liikkuivatkin. Tässä vaiheessa illallista olisin kaivannut jo runsaampaa makukirjoa, jota eteläiseen Välimereen nojaava keittiö tarjoaisi helposti. Lihan kypsyys oli joka tapauksessa täydellinen.

Ruusukaaliannoksesta tuli vaimon suosikki ja itselle kakkonen. Siitä löytyi voimaa ja säpäkkyyttä, mutta tummiin sävyihin sovitettuna.

Lasissa oleva Musar Jeune Red 2012 toimii ihan jees keskitäyteläisenä, tummien marjojen vauhdittamana ja maanläheisenä punkkukumppanina.

Jälkkäriksi korianterilla maustettua jogurttia, aprikoosisorbettia ja mustapippurimarenkia. Jogurtti oli erinomaista, marenki hauskaa, mutta sorbetti jyräsi voimallaan ja määrällään liiaksi. Chateau de Beaulon 5 Ans d'Age en Fut de Chene Pineau des Charentes Blanc hurmasi lasissa. Pineau des Charentersiin, konjakin ja rypälemehun sekoitukseen törmää aivan liian harvoin.

Palvelu pelaa illallisen aikana moitteetta. Annokset rullaavat pöytään ideaalivauhdilla ja tarjoilu on ystävällistä. Annoksia esitellään pitkälti sen verran, mitä listaltakin olisi ollut luettavissa. Kun ruoan tyyli on enemmän tai vähemmän hienostunutta, tekisi kokin piipahdus pöydissä terää.

Dining 26 tarjosi maistelumenullaan herkkuhetkiä, mutta myös pettymyksiä. Harvoin omat mielialat poukkoilevat ruokailun aikana tällä skaalalla. Eniten jäin kaipaamaan vahvempia makuja. Niitä rustiikkisen lämpimiä aromeja, jotka on viritetty pienessä annoksessa tappiinsa. Tai sitten kaiken pienimuotoisuuden rikkojaksi ronskin runsas pataruoka keskelle menua. Viinit olivat ”ihan hyviä”, mutta eivät onnistuneet nostamaan ruokailua seuraavalle tasolle. Huippuhetkiä kuitenkin löytyi sen verran, etten lähtenyt ulos pettyneenä. Satasella per ruokailija toivoisi saavansa silti hitusen enemmän.

Dining 26, Tampere
Aleksanterinkatu 26

 

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.