Mainos
Mainos

Ravintola-arvostelu: C, Amsterdam

Takana viisi päivää Amsterdamia. Viisi päivää vatsa pinkeenä nauttimista. Teen muista ravintoloista koosteen, mutta nostan esiin ravintolan, jossa nautimme pisimmän ja fiineimmän menun. Koska Tampereen ravintola C on huipuksi koettu, oli paikallaan tarkastaa, tehdäänkö kirjaimelle muualla kunniaa.

Amsterdamin C-nimi tulee Celsiuksesta. Ruoat ja osin cocktailitkin on jaoteltu valmistus- tai tarjoilulämpötilan mukaan. Erinomainen idea, mutta sen hyödyntäminen on jätetty päälleliimatuksi markkinointikikaksi. Lämpöasteet vaihtelevat menulla jälkkäreiden -20 °C:sta grillattuun +200 °C pääruokaan. Kun kaiken kärkenä on lämpö, olis sitä +400 °C grilliä tai uunia voinut väläyttää. Ja hei, mukana oli myös nestemäistä typpeä! Mut mennään asiaan.

C:n sisustustyyli on onnistunut sekoitus boheemia, industriaalia ja fiinimpää henkeä. Aulan cocktail-baari on lämmin boheemi, jolle kasvit ja kukat tuovat lämminhenkistä runsautta. Siispä alkuun mainiot cocktailit baarin puolella.

Meidät saatetaan pöytään ja yllätykseksi chef’s tableen, keittiön äärelle. C:n tilaa hallinnoi keskellä oleva suuri avokeittiö, jonka ääreen mahtuu parikymmentä ruokailijaa. Otamme viiden ruokalajin yllätysmenun (57,50) viinipaketilla (37,00).

Ravintola täyttyy tiistai-iltana reilu puolilleen. Palvelu on ystävällistä, mutta ei omistautuvaa. Henkilökuntaa ei äkkiseltään näytä olevan liian vähän, mutta käytännössä vaikuttaa siltä. Tarjoilijamme päätehtävä on kaataa ja esitellä viinejä, koska ruoan tarjoilun hoitavat tiskin toisella puolella ahkeroivat kokit. En muista, milloin viimeksi tarjoilija olisi huomioinut, että nautimme vielä alkumaljaa eikä tuo sen takia ensimmäisen ruoan viiniä lämpenemään viereen. Perisynti Suomessa.

ODOTUS. Sitten alkaa paljastua C:n heikkous. Ruokaa saa odottaa. Kun on herännyt reissuun paikallista aikaa klo 02 ja varaa illallisravintolan klo 19:ksi, ei kuvittele, että viiden ruokalajin menu tulee taputelluksi 23.30. Annokset saapuvat liki tunnin välein. Väsymys ei onneksi iske pahaksi ja aika kuluu melko hyvin keittiön toimintaa seuratessa. Mikäli sisääntullessa olisi ollut kiljuva nälkä, olisi verensokerivaje saattanut nostaa turhautumisen kunnolla esiin.

ALKUUN erinomaista leipää ja hitusen tulista dippiä. Yllätykseksi siitä veloitettiin 4,50 €. Kivennäisvesipullosta laskutettu 10 € oli myös kohtuuton. Mutta edetään kohti ensimmäistä varsinaista annosta.

MAKRILLI. Näyttävä lautasellinen makrillia ja päärynällä täytettyjä kyssäkaalinyyttejä. Raikkaan mausteinen ja hedelmäinen annos, jolle makrillin rasva tuo vastapainoa. Chenin “F” de Fournier tarjoaa tukea voimakkaan hedelmäisellä ja rapsakkaalla otteella. Mainio aloitus.

TARTAR. Seuraavaksi kenties oudoin syömäni tartar. Lihaan oli sekoitettu osteria. Vierellä oli tarjolla osteria kuoressaan prosecco-vaahdolla kuorrutettuna. Kastikkeena osteri-oliiviöljyemulsiota ja vesikrassipyreetä. Kompleksisen fressi kokonaisuus, jossa merelliset sävyt pomppivat vuoronperään happojen ja lihan umamin kera. Prosecco-vaahto toimi paletin puhdistajana. Chateau de Gaure Campagne Limoux Chardonnay tarjoaa mukaan tasapainottavaa, mutta kompleksista sitruksisuutta ja vaniljaa. Hämmentävä kokonaisuus. Ei tartar-suosikki, mutta hauska veto silti.

HARISSA. Sitten tärähtää. Marinoitua munakoisoa, harissalla maustettuja bataattilastuja, tomaattia ja burrataa. Lämmintä ja säpäkkää harissan voimaa, jota burratan lempeys pehmentää. Sisilialaista fine diningia. Upea annos, joka yhdistää italialaisen kotiruoan ronskiuden tyylikkääseen koostumukseen. Lasiin kaadettu Antinori Santa Cristina Toscana on sellaisenaan tylsän suoraviivainen, mutta yllättävän toimiva pari vahvojen makujen lautaselliselle.

LIHARUOAKSI lampaan ulkofileetä bagna caudan kera. Höysteeksi parsakaalia ja punasipulia. Pehmeän ihana lammas kohtaa bagna caudan syvän, suolaisen ja hapokkaankin vastaparin. Hienoja sävyjä ja uudenlaista, mutta helpostilähestyttävää tyyliä. Lasiin yllätykseksi Pinot Noiria - siis lampaan kera - Winning Pinot Noir II. Ja damn, tässä vinkussa riittää potkua päkäpäällekin. Kypsän hedelmäisyyden, tummien marjojen ja vadelman sävyttämä makumaailma saa voimaa tammesta säilyttäen upean tyylikkään kokonaisuuden, joka komppaa hienosti myös bagna caudan anjoviksen kanssa. Kunpa vain näitä saksalaisten Pinot Noirien hienouksia olisi tarjolla Alkossakin!

JÄLKIRUOAN esittelystä missasin olennaisen eli kakuntapaisen esittelyn. Jäädytetyn jogurtin kaltaisen koostumuksen omaavan kakun lisäksi annoksessa oli jostain paikallisesta, toffeen kaltaisesta karkista tehtyä jäätelöä, mandariinigeeliä sekä nestemäisellä typellä valmistettuja kahvi- ja piimäkuulia. Lasiin Cellier de la Dona Ambré Hors d'Âge Rivesaltes. Mukavan makea ja moniulotteinen viini komppaa sitruksisten ja toffeisten aromien kanssa luumuisella ja rusinaisella olemuksella.

Laskuun: 2 x cocktail, 2 x skumppa, leipäannos, vesipullo, 2 x 5 ruokalajin menu, 2 x viinipaketti = 241 €

LOPUKSI: C tarjoilee tasokasta ruokaa, mutta asiakasta hoidetaan kuin liukuhihnalla, tosin sillä tasolla ystävällisesti. Itse ruoka- ja juomatuote on varsin kunnossa, mutta kokonaisuus jättää toivomisen varaa, kun kahden ruokailijan lasku ylittää itselleni kriittisen 200 euron rajapiikin. Amsterdamin hintataso vastaa Suomea. C voisi olla upea, jos ruokaa hiottaisiin ihan hitusen ja palvelua vähän enemmän. Tykkäsin paljon, mutta jäimuutama oispa-kohta täytettäväksi.

C, Amsterdam
Wibautstraat 125

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja