Mainos
Mainos

Pastaoppiani

Pastan merkitys keittiössämme on jossain määrin vuosien varrella vaihdellut, mutta aina se on pysynyt yhtenä kulmakivistä. Joskus söimme sitä kolmesti viikossa, viime aikoina ehkä kerran. Liekö takaraivossa kolkuttavat hiilari-itsesyytökset? Pasta on joka tapauksessa aina lyhin ja varmin tie makuhermojeni tyydyttämiseen. Toisinaan se pelastaa kiireisen arki-illan, joskus taas toimii lämminhenkisenä, mieltä ja ruumista ruokkivana comfort foodina.

Pohdiskelin aikani kaikkea sitä kokemusta, jota lukemattomat pastakokkailut ovat antaneet. Raapustin listaa, kunnes silmäilin Saku TuomisenAglio Olio -kirjaa ja totesin sieltä löytyvän likimain kaikki pastatietämykseni. Jotain sentään tuo Italian villassaan kesät viihtyvä miekkonen jätti minullekin kommentoitavaksi. Tässä muutamia omia ja lainattuja vinkkejä.

• Hanki em. Aglio Olio -kirja. Sen avulla ymmärrät pastan olemuksesta ja merkityksestä hyvin paljon ja näet kaikki pastaklassikot. Niiden avulla säveltämällä pääsee hirmuisen pitkälle.

• Käy Italiassa syömässä pastaa. Suomen ravintoloissa ei saa hyvää pastaa. Se on kärjistetty lause, mutta pitää paikkansa valitettavan hyvin. Pari kertaa olen ollut tuossa väärässä. Yleensä pasta on ylikypsää ja liian kikkailtua tai epämääräiseen kermakastikkeeseen hukutettua. Valkosipulia, chiliä ja oliiviöljyä sisältävä Aglio Olio ei myisi Suomessa, vaikka voikin olla taivaallista. Synnyinseuduilla huomaa ruokalajin syvemmän merkityksen. Valitettava totuus. (Mutta onneksi kohta taas pääsee.)

• Italialaisen sanonnan mukaan spaghetti rakastaa seuraa ("Gli spaghetti amano la compagnia"). Tämä tarkoittaa, että vahdi pastan kiehumista. Hämmennä sitä välillä, ettei se jämähdä kiinni. Ja ennen kaikkea, vartioi kypsyysastetta. Sen huomaa vain maistamalla. Pastapaketin minuuttimäärä on pelkästään viitteellinen. Kun pasta alkaa lähestyä al dente -kypsyyttä, valuta se lävikössä.

• Muista aina ottaa mukillinen pastavettä talteen. Pastavedellä voit notkistaa liian kuivaksi käyvää kastiketta ja samalla se suurustaa sitä. Mikäli otat illallispastaa seuraavan päivän lounaaksi, kuten minä, lorauta eväsrasiaan tilkka nestettä. Pasta on seuraavana päivänä aina liian kypsää, mutta nesteen avulla ei niin kuivaa.

• Älä jätä pastaa lävikköön, vaan kaada se heti kastikkeen joukkoon. Pastan tärkkelys liimaa annoksen nopeasti klöntiksi.

• Pastaveden sopiva suolaaminen on hyvin tärkeää. Itse suosin meriveden kaltaiseksi maustamista. 5 litran kattilassa se tarkoittaa (toimistotyöläisen) kourallista merisuolaa. Maista aluksi vettä ennen kuin lisäät pastan. Kokemuksen kautta osaat heittää sekaan juuri sopivan määrän.

• Kaada suola vasta, kun vesi kiehuu voimakkaasti. Hämmennä vettä, kunnes suola on liuennut kokonaan. Lisää vasta sitten pasta.

• Älä pidä turhaan pastaa ja kastiketta erillään lautaselle asti, vaan sekoita kaikki keskenään ja sitten vasta tarjolle. Näin kastike ehtii maustaa koko pastan. Yhdessä astiassa ruoan pöytään tuominen ja on nyt jopa trendikästä. :)

• Kastikkeen on tarkoitus vain maustaa pasta. Suomalainen perisynti on uittaa pastaa kastikkeessa. Pasta saa maistua ja lautanen olla puhdas ruokailun loputtua.

• Panosta pastan laatuun. En ole valitettavasti vielä törmännyt laadukkaaseen kotimaiseen tuotantoon. Helsingissä olevan Pasta Factoryn kuvittelisin tekevän poikkeuksen. On pitänyt pari vuotta poiketa… Laadukkaan pastan tunnistaa helpoimmin karheasta pinnasta, johon kastike tarttuu. Se myös maistuu toisin kuin halpisversiot. Omia suosikkejani ovat De Ceccon pastat. Barilla toimii hyvin saatavuutensa takia. Herkkuhetkiin nappaan tamperelaisesta Keittiöelämäästä pussin käsintehtyä Martellin pastaa. Voi tuntua paljolta maksaa 4-5 euroa puolenkilon pussista, mutta ensikokemus paljasti sen ylivertaisuuden peruskamaan verrattuna.

• Kastikkeisiin kannattaa valita oikeanlainen pastamuoto. Se ei ole hifistelyä, vaan aivan looginen ratkaisu. Karkeasti ottaen, spaghettiin sopii öljypohjainen kastike ja ohuempi tomaattikastike. Kastike pääsee sivelemään itseään pintaan. Leveämpään versioon, kuten tagliatelleen, taas runsaampi esim. kermainen kastike tai lihakastike, joka pääsee pinnoittamaan kunnolla pastan pintaa. Ontot pastat kuten penne ja oma suosikkini, lyhyt ja leveä paccheri, sopivat parhaiten perus tomaattikastikkeiden kanssa. Onkaloihin sukeltava kastike hyväilee makuhermoja mielestäni kaikkein nautinnollisimmin. Itse tykkään, kun pääsen kunnolla puremaan ja maistamaan pastaa, mikä onnistuu parhaiten isohkojen pastojen kanssa. Pidän myös fusillin pyörteisiin tarttumisesta.

• Pidä pasta yksinkertaisena. Viitisen raaka-ainetta on hyvä enimmäismäärä. Ja aina saa rikkoa hiukan tällaisiakin sääntöjä.

• Itse kannatan, että parmesaani pidetään kaukana kaloista ja äyriäisistä. Myös pastassa.

• Suomalaiset käyttävät liian vähän oliiviöljyä ja parmesaania. Älä pihtaa niissä. Pasta on edullinen ruoka, vaikka niiden kanssa revittelisikin.

Tämän piti olla alustus kolmeen pastasuosikkiini. Riistäytyi kuitenkin käsistä (ja paljon jäi sanomatta), joten postaan reseptit seuraavassa bloggauksessani. Näillä vinkeillä pääsee varmasti hyvin alkuun.

 

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.