Kommentti Sanna Ukkolan kolumniin 5.2.2017

Ukkola nimeää tekstissään ideologioiksi luomuruoan, feminismin ja veganismin. Pohjana näille toimi helsinkiläisissä päiväkodeissa viime vuoden lopulla suoritettu vegaaniruokakokeilu, ysiluokkalaisille jaettava kirja ”Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä” sekä maatalousministeri Tiilikaisen pyrkimykset tarjota kouluissa enemmän luomuruokaa.

Ukkolalla on yksittäisiä, hyviä pointteja, mutta tekstiä vaivaa näköalattomuus oman subjektiivisen ”normaaliuden” ulkopuolelle. Ideologiaksi lasketaan toimintatavat, jotka eivät vastaa Ukkolan omaa käyttäytymistä tai ajatusmalleja. Jokainen meistä toimii joka päivä ideologioiden pohjalta. Jokainen ostos, jokainen tapa käyttää tunti päivässä on osa yksilön ideologiaa. Se, että puolet suomalaisista tekevät asiat tietyllä tavalla, ei poista ideologiaa ”normaalin” toiminnan taustalta. Ideologiat eivät ole vain vähemmistöiksi jääneiden tai sieltä ponnistavien ajattelumalleja.

Wikipedia: Ideologia eli aatejärjestelmä tai aaterakennelma on ohjeelliseksi muodostunut aatteiden kokoelma, poliittinen näkökulma todellisuuteen tai kaavoittuneeksi muuttunut poliittinen käytäntö, joka heijastaa tietyn yksilön, ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tarpeita ja pyrkimyksiä.

Sekaruokavalio on tulvillaan ideologiaa. Itselleni tehotuotannon suosiminen ostoskärryssä osoittaa hyvin vahvaa ideologiaa. Käytännössä uskon sen edustavan enemmänkin laiskaa ajattelua, jota voi kutsua myös välinpitämättömyydeksi ja ajattelemattomuudeksi - toki usein myös taloudellisten resurssien sanelemaksi toiminnaksi. Vaatiiko ideologiaksi kutsuminen yksilöltä omien toiminta- ja ajattelutapojensa pohtimista? Mielestäni ei. Välinpitämättömyys ruokavalinnoista edustaa yksilön ideologiaa. Ruoka ja ravinto ei ole tärkeää. Se on vahva ideologia. Jos taas asialle on antanut ajatuksen jos toisenkin ja hyväksyy tehotuotannon huonot puolet eläinten ja oman ruoan suhteen, se vasta ideologista ajattelua kuvaakin.

Lapsi viettää opettajiensa kanssa usein enemmän aikaa kuin vanhempiensa. Koulun vastuu kasvatuksessa on kiistaton, mikä ei tietenkään vähennä vanhempien vastuuta kasvattaa lapsestaan yhteiskuntakelpoinen yksilö. Toki pelkkä yhteiskuntakelpoiseksi kasvattaminenkin edustaa ideologiaa. Mikäli vanhemmat ovat totuttaneet lapsensa vegaaneiksi ja osaavat huolehtia Ukkolan muistuttamasta b12-vitamiinin saamisestakin, en näe vegaaniruokailun järjestämisessä kouluissa ja päiväkodeissa pienintäkään ongelmaa. Päinvastoin. Terveellisemmän, eettisemmän ja ekologisemman ruokavalion tarjoamista kaipaisi koko Suomen kansa, minäkin. Eikö suomalaisen koulun ideologiaan kuulu kasvattaa oppilaistaan vastuuntuntoisia, avarakatseisia, erilaisuutta ja tasapuolisuutta kunnioittavia ja henkiseltä ja fyysiseltä kunnoltaan hyvinvoivia kansalaisia? Se ei synny tarjoamalla homogeenisiä käyttäytymismalleja ja ajatuksia. Sellainen ideologia kuuluu viime vuosituhannelle. Haluan koululaitoksemme olevan ellei nyt edistyksellinen, niin ainakin kiinni ajassa.

PS. Näitä ja muita ajatuksia päivittäin Facebookissa.