Mainos
Mainos

Hiiligrillaus - ensimmäisen kesän kokemukset

Ensimmäinen kesä kamado-grillin kanssa takana. What a ride!

Aloitin grillaamiseen perehtymisen kunnolla siirtolapuutarhamökin myötä kuusi vuotta sitten. Se avasi ruoanlaittoon luonnollisesti aivan uuden ymmärryksen. Grillinä oli laadukas kaasu-Weber. Läpi vuosien kuuntelin mussutusta hiiligrillauksen paremmuudesta. Tai oikeammin, kaasugrillausta ei edes pidetty oikeana grillauksena. Tiesin toki, että hiilistä kumpuava liekki tuo ruokaan sävyn, jota ei kaasulla pysty saamaan. En sen sijaan hyväksynyt näkemystä, että kaasugrillaus olisi lähestulkoon samaa kuin paistaisi parilapannulla.

KAMADO. Oli aika siirtyä nextille levelille ja katsoa, miten hiiligrillaus muuttaisi näkemyksiäni. Välineenä pitkään haaveilemani kamado-mallinen The Bastard, kokona medium. Kamado on saanut alkunsa Japanissa ja kehitetty sittemmin nykymuotoonsa, munanmuotoiseksi keraamikseksi hiiligrilliksi. Paksu, lämpöä varaava kuori pitää lämmön loistavasti sisällä ja pienenkin hiilien hehkun elossa pitkään. Sen myötä grilli on monipuolinen ruoanlaittoväline ja kuluttaa hiiliä tavallista pallogrilliä huomattavasti vähemmän. Homman juju ja haaste on grillin suuaukoilla toimiva lämmön säätely.

Jännitin alkuun, miten pääsen luukkujen avaamisen ja raottamisen kanssa sinuiksi, mutta homma hoitui kunnialla ensigrillauksesta lähtien. Toki kesän mittaan lämmönsäätelyssä kehittyi ja alkoi löytää hienouksia luukkujen raottamisen ja hiilien määrän suhteessa.

400 ASTETTA. Ensimmäinen haaste oli saada grilliin 400 asteen kuumuus. Siihen ei kaasulla päästä. Ei onnistunut ihan ekalla kerralla. Yllätyin huomatessani mielen kihelmöivän sisälämpömittaria tarkkaillessa. Mutta kun viisari lopulta lähestyy asteikon loppupäätä, ei hymyä pysty kätkemään.

Miksi hitossa grilli pitää vetää sitten 400 asteeseen? Yleensä ei tarvitsekaan. Superkuumuus tekee muutamille ruoille upeita juttuja. Pizza paistuu hetkessä eikä kärvenny pohjasta kuten helposti pitemmällä kypsytyksellä matalammassa lämmössä. Pihvit saavat makuunsa syvyyttä ja hiiligrillin aromia aivan uudella tavalla. Todellisen elämyksen koin paistaessani pihviä luolamiestyyliin suoraan hiilien päällä. Luulin sen olevan likaista puuhaa, mutta kuumuus pitää liha puhtaana hiilen mustuudesta. Pinta vetää lihassyyt salamannopeasti kiinni eikä noki pääse vetäytymään pintaan.

HIILET. Suurin yllätys liittyi kuitenkin hiiliin. En ymmärtänyt aiemmin lainkaan niiden merkitystä grillaamisessa. Halpissäkit toimivat toki hyvin makkaran grillaamisessa pallogrillillä, mutta kun otetaan toinen vaihde tekemiseen, muodostavat ne jopa esteen kamadon mahdollisuuksille. Hiiliä määrittää (ainaki mun nykyisen tietämyksen mukaan) eniten yksi ominaisuus: lämpöarvo. Sen myötä ne keräävät sisuksiinsa suurimman kuumuuden ja samalla ne kestävät pitempään. Pääsin aloittamaan heti huipulta. Black Ranch Marabu -hiilet ovat kirveenkatkojaksikin kutsuttua marabu-puuta. Kovia kuin kivet ja siten pirun kestäviä ja lämpöä kerääviä. Samalla ne antavat ruokaan hyvän aromin. Suuren 15 kg säkin hinta on 40 euroa ja se kesti pari kuukautta melko ahkerassa käytössä. Iso suositus. Loppukesä meni kilohinnaltaan liki samanhintaisilla Weberin briketeillä, jotka toimivat myös hyvin, mutta hitusen ehti tulla ikävä marabua.

SIISTEYS. Sitten yhdestä suurimmista hilligrillauksen pelotteista, sottaisuudesta. Tämä oli kesän iloisin yllätys. Kamado-grillin pitäminen grillauskunnossa on varsin helppoa. Koska samoilla hiilillä voi grillata useampaan kertaan, ei hiilien kanssa tarvi temppuilla joka kerta. Olennainen huomio tuli kuitenkin tulipesän pohjan ritilästä, joka tukkeutuu parin kolmen kerran jälkeen tuhkasta eikä lämpö pääse kulkemaan ja nousemaan enää sen jälkeen grillin sisällä. Kerrasta opin kantapään kautta.

ARKI. Grillasin The Bastardilla 2-5 kertaa viikossa läpi kesän eikä hiilien kanssa toimiminen ärsyttänyt kertaakaan. Hitustakaan. Päinvastoin, se oli kaiken kaikkiaan jopa kiehtovaa. Kuusi kesää palvelleeseen Weberin kaasugrilliin oli tullut talven aikana jokin ongelma kaasunsyötössä. Kun huomasin hiiligrillauksen ilot, en jaksanut paneutua kaasuongelmaan koko kesänä. Olin kuvitellut, että kaasugrilli toimisi arkisempana ruoantekovälineenä ja hiilet sytytettäisiin hivenen juhlavammissa merkeissä. Nyt The Bastardista tuli ruoanlaiton keskipiste kaikenlaiseen kokkailuun.

Talveksi siirtolapuutarhasta suljetaan vedet eikä kotiparvekkeella pysty luonnollisesti hiilillä grillaamaan, joten joudun keskeyttämään hyvin alkaneen harrastuksen puoleksi vuodeksi. Voin vain kuvitella, miten sormet syyhyävät keväthangilla ekaa kertaa kamadoa lämmittäessä.

PS. Tsekkaa kesän grillausreseptit!

 

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.