Mainos
Mainos

Blogimaaottelu Köpiksessä: kisapäivä

Kööpenhamina klo 8.30. Edessä blogimaaottelu, takana kaksi niukalti nukuttua yötä ja superaktiivinen eilinen. Jaksaa jaksaa! Keittiövälinevalmistaja Bosch oli kutsunut nipun suomalaisia ruokabloggareita ottamaan mittaa pohjoismaalaisista kollegoistaan. Pohjalla oli uusien älyuunien lanseeraus. 

Team Finlandin riveissä etulinjaan astuivat itseni lisäksi Jotain maukasta -blogin Mari, Kaikki äitini reseptit -blogin Nanna, 365 days with Ida -blogin Ida, Hannan SopanHanna, Sillä sipulinMerituuli, Siskot kokkaa -blogin Nelle, Hellan ja viinilasin välissä -blogin Johanna, Keltaisessa keittiössä -blogin Martina ja Henkka sekä Herneetkin rokkaa -blogin Jii ja neiti Papu. Melkoinen katras eikä ihan siitä hiljaisimmasta päästä.

CHEERLEADING. Muiden maiden joukkueet olivat vähintään puolet pienempiä, mikä ei kokkaamisessa ole välttämättä huono juttu. Mitä useampi kokki, sitä… jne. Omat makean leipomisen taitoni ovat sen verran marginaaliset, että ajattelin panostaa enemmän tsemppauspuoleen ja antaa kokeneempien leipurien aurata tietä kohti podiumia. Muiden maiden tiimeissä oli paljon myös sisustusbloggaajia, mutta mukana oli aina joku kakkurinsessa, jonka pastelliblogista sai sokerihumalan ensisilmäyksellä. 

UUNIT. Alkuun meille esitellään sopivan tiiviisti Serie 8 -uunien ominaisuuksia. Mukana oli monia mielenkiintoisia hifistelyjä kaksisuuntaisesta kiertoilmasta, ilmankosteuden pohjalta mitattavasta kakun kypsyydestä kolmen mittauspisteen lihamittariin… Mukaan oli laitettu periaatteessa ihan kaikkea, mitä uuniin osaisin kuvitella 3D-printteriä lukuunottamatta. Tutustukaa uuniin syvemmin täällä.

Alustuksen jälkeen estradille nousi Era Ora -raflan Michelin-köökissä kannuksensa ansainnut jälkkärikokki Nikolaos Strangas. Nykyisin Kööpenhaminassa leipomopuotia pitävä kreikkalainen hurmasi tilaisuuden naisväen leveällä hymyllään ja lepertelyllään. Kylmiön oma alfauros.

PULLAA. Tajusimme, ettemme leipoisikaan kakkua. Emme leipoisi oikeastaan mitään. Meille annettiin aluksi valmis pullataikina, josta piti taiteilla kanelipullia Nikolaoksen näyttämän perinteisen tavan mukaan. Ilmeisesti rullattu ja solmuun vedetty malli on muissa Pohjoismaissa tavallinen, mutta korvapuustikansalle hiukan vieras. Nanna rohkenikin ohjeistaa kokkia suomalaisesta tyylistä. Mies ei ollut kuullutkaan sellaisesta ja antoi meille mahdollisuuden tehdä puolet pullista korvapuusteiksi. Itse räpelsin lopulta yhden kanelisolmun pellille muiden opastamana. Solmutkaan eivät ole koskaan olleet mun laji. 

Voiton vei tässä skabassa suvereenin ansaitusti Norja, jonka pullapellillinen näytti syötävän hyvältä. Strangas oli kuitenkin positiivisen yllättynyt suomalaisesta, eksoottisesta muodosta ja koostumuksesta. Jälleen osoitus siitä, mitä kaikkea arkisen hienoja juttuja meiltä löytyykään, jos osaisimme nähdä metsää puilta. 

JÄLKKÄRIKISA. Toinen kisa miteltiin jälkiruoan esillepanossa ja koostumuksessa. Raaka-aineiksi annettiin lemon curdia, vaniljaa, vaniljajäätelöä, mustikoita, ketunleipiä (!), keksimuruja ja marenkilevyä. Aiheena sitruunapiirakan päivitetty olemus. Aikaa n. 20 min. Merituuli ehdotti aiheeksi suomalaisesta metsästä löytyvien aineksien takia ”Metsäpolkua”, johon sytyin heti. Muutkin olivat samaa mieltä. Lemon curdista polku, muista aineksista sen varrelle luonnon herkkuja. Sitruunaista makua vahvistettiin sekoittamalla lemon curdia jäätelöön. Annoksen äärellä hääräili koko ajan 3-5 kokkia, joten jättäydyin taka-alalle kuvailemaan ja hihkaisemaan, kun aseteltu elementti näytti hyvältä. Ja hienohan siitä tuli. Hyvä tytöt! Annokset tuomarien eteen. 

Hihittelimme ruotsalaisten mustikoista ja lemon curdista tehdylle Ruotsin lipulle. Norjalaisten annos oli varsin krouvi ellei jopa karkea lajissaan. Tanskalaisten versio näytti puolestaan aikas hyvältä. Boschin ensimmäinen edustaja meni sitten arvioimaan ruotsalaisten hölmöyden parhaaksi. Toinen firmatuomari arpoi Suomen ja Tanskan välillä, mutta päätyi juutteihin. Nikolaos ymmärsi ainoana ruoka-ammattilaisena hyvän päälle ja valitsi meidät. Maistelukierros ratkaisi voiton kuitenkin isäntämaalle. Voittamaan lähdettiin, mutta kunnian kera poistuttiin. Hoppee ei oo häppee.

Anyway, hauska päivä, hupaisa reissu. Kiitos siitä Boschille, joka reissun maksoi sekä bloggarikatraasta huolta pitäneelle Jonille! Kiitos myös matkakumppaneille, joiden seurassa lyhyt reissu tuntui paljon pitemmältä. Siis hyvällä tavalla! Paljon ehti tapahtua. :)

PS.Instagramissa päivästä paljon kuvamatskua #boschbakingday

 

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.