Älä laihduta -päivälle ilosanomaa ruoasta

Ei taida olla olemassa kahta tuntia, ettei ruoka olisi vähintään vilahtanut mielessäni. Ruoka innostaa, rentouttaa, tekee mielen luovaksi tai rauhalliseksi, mikä tilanteeseen sopiikaan. Se luo mielikuvia, joita en malta olla kokematta todeksi. Se herättää uteliaisuutta ja johdattaa uusiin paikkoihin - kauaskin. Hinku matkustaa olisi huomattavasti pienempi, jos kaikkialla syötäisiin samaa. Ruoka tutustuttaa vieraisiin kulttuureihin ja kaivaa niistä esiin vähintään yhtä paljon kuin rakennukset, monumentit, taideteokset ja maisemat. Se kertoo, millainen maa ihmisten alla elää. Välillä se piirtää selkeitä maantieteellisiä rajoja, toisinaan se leviää ja rikkoo rajoja kenenkään vastustamatta. Se kuuluu jokaisen ihmisen elämään ja useita kertoja päivässä. Se tuo ihmisiä yhteen niin konkreettisesti kuin ajatuksen tasolla. Pääsemme kotikeittiössä tekemään reissun minne tahansa maapallon kolkkaan ja syömään samanlaista murkinaa kuin sikäläiset ihmiset. Ruoka on täynnä tunnetta, kaikilla mahdollisilla tavoilla ja tasoilla.

Jokainen ruoka-annos koostuu lukuisista elementeistä. Raaka-aineiden laatu määrää tietyt rajat, joissa voidaan liikkua. Välillä niitä joutuu ja pystyy venyttämään äärimmilleen ja välillä taas nauttimaan mahdollisimman vähätöisesti niiden huippulaadusta. Annos vaatii myös idean. Onneksi niitä on keksitty valmiiksi äärettömästi. Joskus on kuitenkin hieno lähteä leikkiin puhtaalta pöydältä ja antaa ajatuksen lentää ja toivoa, että toteutus laskee sen kauniisti lautaselle. Ruoan kokkaaminen on itsestä ja muista huolehtimista. Hyvässä ruoassa on aina mukana rakkaus, vaikka se ei näyttävästi leiskuisikaan. Kukaan ei halua tehdä huonoa ruokaa. Sillä voi hemmotella itseään ja toisia. Sillä voi antaa parastaan ja osoittaa välittävänsä tälläkin tavalla. Itsetehty ruoka tuo makuun ja mieleen lahjomattoman mausteen, oli sitten hyörinyt keittiössä itse tai nauttinut toisten kätten jäljestä. Raaka-aineeseen liitetty tarina nostaa kokemusta entisestään.

Ruoka tuo kotiin lämpimän tuoksun ja kotoisan tunteen. Mielikuvat äidistä tai isästä hellan äärellä syöpyvät mieleen lämpiminä muistoina varsinaisia perheen yhteisiä ruokahetkiä unohtamatta. Ruoan äärellä kerrataan päivän tapahtumat, mietitään ja haaveillaan tulevaa, joskus kiistellään. Se pysäyttää arjen hektisyyden ja kokoaa yhteen.

Ensin syödään silmillä. Haluaako kaunista annosta edes rikkoa? Malttaako olla iskemättä heti kiinni? Mielikuvat mausta ja suutuntumasta valtaavat mielen. Vastaako odotuksia vai yllättääkö täysin? Aterimilla kiinni. Kanan kostea mehukkuus lihan pinnassa. Pihvin täydellisen punertava sisus. Parsan nappiin mennyt napakkuus veitsen leikatessa sen kahtia. Ranskalaisen perunan rapsakan pinnan räsähtäminen ja pehmeään sisukseen uppominen. Kananmunan kiiltävän kostea, reunoilta nipin napin jähmettynyt keltuainen. Leivän rapean kuoren tunne ja sisältä tulviva höyry repiessä siitä palasta… Ensipuraisu avaa uuden maailman. Ennen makua nousee nenään tuoksu, joka juuri ehtii antaa viitettä tulevasta. Hampaiden uppoaminen suupalaan kertoo rakenteesta alun, kielen painaessa ruoan kitalakea vasten lopun. Täydellisen, pehmeästi lohkeavan al denten tuottama tyydytys. Kastikkeen suolaisuus ja täyteläisyys, happamuus ja makeus. Tasapainon hakeminen. Merkityksen löytäminen. Jokainen annoksen osa tuo oman palansa kokonaisuuteen, jokaisella on merkitys. Kaikki olisivat yksinään hyviä, mutta yhdessä enemmän kuin osiensa summa. Joskus näistä välittää, joskus vain antaa muiden ruokailun osasten viedä mennessään. Seura, viini, musiikki, tunnelma, paikka, kattaus… Parhaimmillaan kaikki yhdessä nostamassa hetkeä uusiin ulottuvuuksiin. Muistoihin, jotka maistuvat pitkään, joskus ikuisesti.