Sunnuntaina viides helmikuuta vietetään jälleen Runebergin päivää. Moni juhlistaa kansallisrunoilijallemme omistettua päivää klassikkotortulla, mutta harva herkuttelija tietää, että yksi raaka-aine ei kuulunut leivoksen alkuperäiseen reseptiin.
Kansallisrunoilijasta puhuttaessa monelle tulee ensimmäisenä mieleen Maamme-laulun lisäksi vadelmainen klassikkoleivos, runebergintorttu. Herkullisen leivoksen historiasta liikkuu monenlaisia tarinoita.
Lue myös: Miten käy puhalluskokeessa, jos on popsinut runebergintorttuja? Oulun poliisi sen selvitti, ja tässä tulos: "Kohtuus tortuissa"
Näin runebergintorttu sai alkunsa: Päällä ensin omenahilloa
On varmaa, että runebergintorttu on ollut suomalaisten herkkua jo 1800-luvulta saakka. Tunnetuimman tarinan mukaan manteli- ja hillopitoinen torttu on Johan Ludvig Runebergin vaimon, Fredrikan käsialaa.
Herra Runeberg oli perso makeille herkuille, ja tarina kertoo Fredrikan kehitelleen leivoksen eräänä päivänä keittiön kaapeista löytyneistä aineksista.
Alun perin leivosten päällä kerrotaan olleen vadelmahillon sijasta omenahilloa.
Resepti peräisin Porvoosta
Runebergintorttujen resepti on löytynyt Fredrikan reseptikirjasta, mutta on arveltu, että hän on saanut sen puolestaan porvoolaiselta kondiittori , jonka vakiasiakas kansallisrunoilija oli.