Zeroja auringosta

Jännitystä EU:n sisä- ja oikeusministerien kokouksesta kuitenkin puuttui. Päätöksiä ei tehdä, vaan vain keskustellaan siitä missä on ongelmia. Sinänsä keskustelu on kyllä aitoa. Sen saattoi havaita, kun seurasi kokousta videon välityksellä. [Toimittajat eivät pääse itse kokoushuoneeseen, mutta kuva ja ääni välitettiin viereiseen auditorioon kuin elokuvateatteriin]. Tämä on hyvää avoimuutta.

Varsinaista keskusteluahan ei oikein 25:n ministerin kokouksessa voida käydä, vaan ensin isäntämaa alustaa ja sitten halukkailla muiden maiden ministereillä on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä lyhyellä kommentilla. Sinänsä harmi: olisi mielenkiintoista kuulla aitoa debattia näistä varsin kuumilta vaikuttavista sisä- ja oikeusasioista.

Peruslinjoista - esimerkiksi siitä, että poliisi- ja oikeusyhteistyön pitäisi toimia paremmin - löytyy suhteellisen hyvä yksimielisyys, mutta sitten keinoista ja toteuttamistavoista onkin erimielisyyttä. Toiset haluavat, että tuomiot tunnustetaan vastavuoroisesti, toiset eivät. Ongelmia tuntuu olevan siinäkin, että rikoslait ovat niin erilaisia ja niitä pitäisi harmonisoida. Toiset taas vastustavat tätä(kin) ankarasti. Kiistoja on loputtomasti.

Maltan ministeri totesi, että mitä järkeä näitä ehdotuksia on ylipäätään tuoda kokouksiin, kun aina tiedetään jonkun niitä vastustavan.

Tänään selvisi muuten jo se mitä kokouspaikan koodisto: yellow zone, blue zone ja red zone tarkoittavat. Keltaisella saavat liikkua kaikki - toimittajatkin. Sininen on delegaateille ja avustajille, mutta punainen vain delegaateille.

Kun eilisessä kirjoituksessa kerroin liikennettä kehuneesta taksikuskista, niin tänään kollegan kokouspaikalle tuonut taksimies oli noitunut kokouksen ja järjestelyt alimpaan helvettiin.

Kirjataan tähän myös päivän lapsus. Puhetta johtanut Leena Luhtanen kertoi, että puheenvuoron oli pyytänyt myös Tsekkoslovakia. Maa hajosi 1993.