Ystäväni on julkkis

– Harva meillä Suomessa on superjulkkis jo syntyessään, joten useimmilla on jo valmis kaveripiiri silloin kun pääsee tai joutuu julkisuuteen, sanoo 29-vuotias Sini, joka kuuluu erään suositun suomalaisen naislaulajan lähipiiriin.

– Olisi tietysti mahtavaa sanoa, että tunsin julkkisystäväni jo lastentarhassa ja pysyin hänen rinnallaan luottoystävänä ja parhaana kaverina kaikki alkuvaiheen karikot, sanoo Sini hiukan haikeana.

– Totuus kuitenkin on, että tutustuimme proosallisesti hakiessani häneltä nimmaria konsertin jälkeen. Minulla ei ollutkaan kynää, ja sadattelin sitä itselleni paikallisella murteella. "Leena" nauroi niitä sanoja, sanoi ettei hänen kotipuolessaan kukaan kiroa niin omaperäisesti.

– Laitoin sitten hänelle kiitoskortin konserttielämyksestä, ja seuraavassa esityksessä kävin taas moikkaamassa ja kiikutin hänelle kotiseutuni murrekirjan. Siitä se lähti.

Kaverit ja "wannabe-kaverit"

Ensi alkuun Leena oli Sinille koko ajan vain "teeveestä tuttu" julkkis. Hän ei osannut olla luonteva tämän seurassa ja kadehti niitä, jotka osasivat, kuten tämän perhettä, serkkuja ja naapureita.

– Esitin koko ajan jotakin muuta kuin oikeasti olin, ja samalla inhosin itseäni, kun ajattelin Leenan tuntevan kasoittain minunlaisiani. Huomasin kauhukseni liehitteleväni häntä ja jopa matkivani hänen asentoaan ja puhetyyliään keskustellessamme, ihan kuin mikäkin pyrkyri.

– Tunnistin oireet itsessäni, koska Leenalla on oikeitten kavereitten lisäksi myös kosolti sellaisia wannabe-kavereita, jotka pyörivät mukana siksi, että saisivat jutunjuurta varsinaisille kavereilleen, Sini pohtii.

– He käyttäytyivät juuri noin kuin minäkin, istuivat samalla tavalla kuin Leenakin istuu, heittivät hiuksia taakse silloin kun hänkin, nauroivat ja hymyilivät hänen tahtiinsa.

Vihasta virstanpylväät

Asia korjaantui vähitellen itsestään. Sini sanoo olleensa tosi tyytyväinen, kun huomasi

ensimmäisen kerran suuttuvansa Leenalle. Sehän tarkoitti vain sitä, ettei hän enää pyrkinyt vain miellyttämään Leenaa vaan pystyi näkemään hänen huonotkin puolensa!

Toinen virstanpylväs ohitettiin silloin, kun Sini harmistui heitä kuvaaville lehtimiehille itsensä vuoksi, ei suojellakseen Leenaa.

– Päivä oli ollut hankala. Olin töissä asiakaspalvelussa ja saanut sinä päivänä palvella useita huonosti käyttäytyviä matroonoita, Sini kertoo.

– Koko pitkän päivän haaveilin kahvikupillisesta ja läheisen kahvila-konditorian ihanasta pullasta, kun saisin kaataa kaikki huolet Leenan kuultavaksi. Ja sitten joku freelanceri tulee sohimaan minua kyynärpäillään, että saisi hyvin tilaa kuvata Leenaa juomassa kahvia... Minussa heräsi peto. Johan nyt olisi kumma, jos en saisikaan nauttia kahvistani kaikessa rauhassa!

– Kirosin sillä takuuvarmalla tavallani, jolla sain Leenankin aikanaan hätkähtämään. Leena käänsi kuvaajalle hihitellen selkänsä, ja tämä luovutti helposti. Taisi olla raukka vasta alussa niissä hommissa.

Vessajutut kaupan?

Leenaa ei kyllä yleensä helposti tunnisteta ilman tavaramerkiksi tullutta vahvaa meikkiä. Sini kertoo heidän saavan yleensä kulkea rauhassa "taviksen näköisinä".

Toisinaan käy kyllä toisinkin. Sini itsekin on kuvattu muutaman kerran viikkolehtiin Leenaan liittyvien uutisten yhteydessä.

– Näytän lähinnä joltakin fanilta, sulaudun lähes seinäpaperiin. En edes halua meistä halailukuvia, joiden kuvateksti julistaa "tässä olevan iki-ihana Leena ja hänen pitkäaikainen luottoystävänsä Sini". Kyllä minulla on kotona leikekirja, johon talletan joka ikisen kuvan ja muiston hänestä, mutta yhdessä emme elä mitään tähtielämää.

Silti Sinille on tarjottu rahaa ja muun muassa hienoa illallista vastineeksi Leenaa koskevista juoruista. Hän sanoo kuitenkin ylpeästi ennemmin kuolevansa kuin pettävänsä Leenan luottamuksen. – Sitä paitsi en edes tiedä hänestä mitään ihmeellistä, Sini sanoo. – Kaikki tuntuu kuitenkin kiinnostavan ihmisiä.

Sini toteaa kuivasti, että varmaan hänelle maksettaisiin vaikka siitä, jos hän kertoisi Leenan esimerkiksi "käyvän vessassa ihan niin kuin kaikki muutkin ja oksentavan krapulassa ihan yhtä tyylittömästi kuin kaikki muutkin" – ihan niin kuin ihmiset eivät osaisi päätellä sitä itsekin.

Teksti: Hanna Myllys

Kuvat: Shutterstock