(Timmion)
Yonan eli Johanna Louhivuoren ääni kuulostaa jotenkin tutulta. Se saattaa tuoda mieleen sellaiset artistit kuin Emma Salokoski, Jippu ja Chisu. Yona on uudella levyllään kuitenkin ennen kaikkea oma ihana itsensä, sellainen raikas luonnontyttö. Nainen on julkaissut vuonna 2010 ensimmäisen sooloalbuminsa Pilvet liikkuu, minä en. Sen lisäksi hän on ollut mukana monessa: laulanut reggae-versioita Karjala-aiheisista vapauslauluista Liljan Loisto –yhtyeessä, esiintynyt Veljekset Chydeniuksen Isän kädestä –albumilla sekä vieraillut suomiräppäreiden, kuten Stig Dogg, Hannibal & Soppa, OG Ikonen & Liikalaiska ja Laineen Kasperi biiseillä.
Yonan uuden albumin Vaikenen laulaen yleistunnelma on todella rauhallinen ja hieman surumielinen, pientä dramatiikkaa unohtamatta. Kappaleiden melodiat ovat haikeita ja romanttisia sekoittaen vanhanajan tunnelmaa moderniin. Kappaleissa on piirteitä kansanmusiikista, mutta niissä on niin paljon muutakin. Esimerkiksi tangotahtinen Toisen oma yhdistelee tangoa ja jazzia, kun taas Tanhu-kappaleella on käytetty em. kansanmusiikkielementtejä. Reggaemuusikko Puppa J:n kanssa laulettu mukava yllätys levyn lopulla on Maantien laitaan –kappale, joka yhdistelee reggaeta ja perinteistä laulelmaa ja iskelmää.
Yonan ääni on välillä hauras ja riipaiseva, esimerkiksi levyn aloittavalla Liian aikaisin –kappaleella, mutta tarvittaessa se muuttuu voimakkaaksi, lämpimäksi ja kauniin heleäksi. Erityisen ihanaa on se, että Yonan laulu ei kuulosta liian käsitellyltä tai viimeiseen asti hiotulta, vaan aidolta ja luonnolliselta. Laulu ja Orkesteri liikkuvien pilvien säestys sopivat todella hyvin yhteen. Orkesterin upea soitto luo kappaleisiin mainion tunnelman ja tukee hienosti laulua tunkematta kuitenkaan liikaa esiin. Soiton ja laulun välillä vallitsee erinomainen tasapaino. Sanottakoon vielä, että viuluja levyllä soittavat Aili ja Heini Ikonen hoitavat taustalaulut kauniisti päästen välillä melkein Nightwish-tyylisiin sfääreihin.
Kappaleiden sanoitukset ovat kauniita ja tunnelmallisia tarinoita, joissa käytetään paljon kieli- ja mielikuvia, esimerkiksi Tanhu–kappaleessa: ”niin kuin myllynratas pyörii kohtalon pyörä, veden lailla siinä virtaamme näin…” Sataman usva –biisissä eräitä silmiä kuvataan hienosti: ”…silmiisi, jotka ovat puhtaat kuin vuoristopuro, joka laskee lumen keskeltä metsän eläinten maljaksi virvoittaen heidät niin kuin ne virvoittivat kerran minutkin…”
Levyn lopettaa kappale Hölmökin tunnistaa rakkauden, joka svengaa todella mainiosti. Biisistä jää hyvä, leppoisa mieli ja levyn kuuntelu tekee mieli aloittaa heti alusta. Vaikenen laulaen on monipuolinen kokonaisuus, mutta ei mikään sillisalaatti. Erilaisten musiikkityylien yhdistäminen kekseliäästi toimii tässä hyvin, sillä Yonan laulu on kappaleiden punainen lanka, biisejä yhdistävä tekijä, joka pitää kaiken hienosti koossa.
Yona on sanoittanut levyn kappaleet itse, lukuun ottamatta kappaletta Maantien laitaan, jossa toisena sanoittajana on toiminut Puppa J. Sävellyksissä Yonaa on auttanut hänen entinen aviomiehensä trumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori, joka on hoitanut myös kappaleiden sovituksia Didier Selinin ja Orkesteri liikkuvien pilvien ohessa.
Vaikenen laulaen –levylle on valittu mielenkiintoinen kansikuva, sillä kesän kynnyksellä julkaistun albumin kantta kaunistaa lumisen karvalakkiin pukeutunut Yona. Sisäkansiin on valittu kauniin sinisävyinen talvimaisema: kylmä ja rauhallinen.