Yo-kokeiden reputuksissa isoja eroja lukioittain

Reputtavien osuus vaihtelee myös STT:n lukiovertailun menestyneimpien koulujen välillä. Vertailussa huomioitiin yo-kirjoitusten pakollisten aineiden lisäksi opiskelijoiden lähtötaso, joka saatiin peruskoulun päättötodistusten keskiarvosta.

Viisi prosenttia kokeista hylätään

– Ylioppilaskokeiden arvostelussa käytetään suhteellista arvostelua eli niin sanottua Gaussin käyrää. Sen mukaan kokeeseen osallistujista noin viisi prosenttia saa hylätyn arvosanan eli I:n ja viisi prosenttia parhaan arvosanan eli L:n.
– Kouluissa, joihin tullaan korkealla keskiarvolla ja joista on perinteisesti kirjoitettu korkein arvosanoin, myös reputetaan hyvin vähän.
– Asiantuntijoiden mukaan reputusten määrää tarkasteltaessa tulisi huomioida myös lukioon valittujen oppilaiden lähtötaso. Aiempi opintomenestys enteilee myös menestystä yo-kirjoituksissa, joten alhaisen sisääntulokeskiarvon kouluissa hylättyjä arvosanoja saadaan yo-kirjoituksista todennäköisemmin.
– STT:n vertailun kärkikymmenikön lukioista kuudessa ei saatu tänä vuonna yhtäkään I:tä kirjoitusten pakollisista aineista.
– Vertailussa huomioitiin pakollisten yo-kokeiden tulosten lisäksi opiskelijoiden lähtötaso. Lähtötaso saatiin peruskoulun päättötodistusten keskiarvoista, joista laskettiin koulukohtaiset keskiarvot. Aikuislukiot eivät ole mukana vertailussa.

STT:n vertailussa parhaiten sijoittuneista kymmenestä lukiosta kuudessa ei reputettu kirjoituksissa tänä vuonna lainkaan. Koko maan lukioista neljäsosassa kaikki kokelaat läpäisivät kirjoitusten pakolliset kokeet.

Muissa lukioissa reputtamisprosentti vaihteli vajaasta yhdestä jopa lähes neljäänkymmeneen. Aikuislukioiden kokelaista reputti vielä suurempi osuus.

Valtakunnallisesti reputtaneiden osuus kaikista kirjoittajista oli noin viisi prosenttia.

Tukiopetusta tarvitaan lukiossakin

Åbo Akademin professori Michael Uljens pitää reputtamisprosentin vaihtelua koulujen välillä luonnollisena. Laudaturien saajienkin osuus vaihtelee, hän huomauttaa.

– Jos opiskelijoissa on sekä hyvin edellytyksin aloittaneita että niitä, joiden edellytykset eivät ole yhtä hyvät, jälkimmäinen joukko ei pärjää.

Jos reputtaneiden osuus pysyy tietyssä koulussa korkeana useana vuonna peräkkäin, pitäisi asiaan Uljensin mielestä puuttua.

– Yksi keino olisi nostaa aloitustasoa. Toinen olisi erityistuen kehittäminen. Jos lukio hyväksyy tietyn tason alittavia opiskelijoita, pitäisi myös huolehtia erityisopetuksesta tai -tuesta. Opetus lähtee helposti ajatuksesta, että kun lukioon on päästy, opetusta ei enää tarvitse eriyttää peruskoulun tapaan.

Myös keskeyttäjien osuus vaihtelee

Heikompien opiskelijoiden huomioiminen on keskeisessä osassa myös keskeyttämisten vähentämisessä, sanoo johtaja Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuslaitoksesta. Hänestä keskeyttämiset antavat viitteitä siitä, kuinka hyvin opinto-ohjaus on onnistunut.

– Ohjaus on avainasemassa erityisesti heikommilla arvosanoilla sisään tulleiden kohdalla. Jos lukio ottaa oppilaikseen eritasoisia oppilaita, sen pitää vastata erilaisten nuorten tarpeisiin. Menestymistä ei voi jättää yksin nuoren harteille, eikä lukion läpäisyä "luonnonvalinnan" varaan.

Valtakunnallisesti lukion keskeyttäneiden osuus on koko 2000-luvun pysynyt noin neljässä prosentissa. Keskeyttäneistä noin puolet jatkaa opiskelua jossain muualla.

Kuntien välillä lukiokoulutuksen keskeyttävien osuus vaihtelee kuitenkin paljon. Koulukohtaisia tilastoja keskeyttämisistä ei ole.

Aina lukio ei osoittaudu omimmaksi koulutuspoluksi, ja silloin keskeyttäminen voi olla hyvä vaihtoehto. Välijärven mukaan tärkeintä on, ettei kaikki koulunkäynti katkea lukion lopettamiseen.

– Valitettavasti taitaa edelleen olla pääsääntö, että koulun vastuu loppuu siihen, kun oppilas sieltä lähtee. Syrjäytymiskeskustelussa olisi keskeistä miettiä, miten rakentaa opinto-ohjauksen kautta siltoja eri koulujen välille. Kokonaisvastuu oppilaista on vielä hakusessa.