Ylioppilaaksi pääsyä juhlittu 150 vuotena

Gaudeamus Igitur

1800-luvulla ylioppilaaksi pääsyn juhlimiseen kuuluivat tulosten julkistaminen Helsingin yliopiston päärakennuksessa, ylioppilaslakkiin liittyvät rituaalit sekä ravintolaillanvietto. 1870-luvun lopulta lähtien käyttöön otettu valkoinen ylioppilashattu sai yhä näkyvämmän osan juhlassa. 1920-luvun alusta lähtien ylioppilasjuhlasta alkoi kehittyä kodin ja perheen juhla. Juhlintatavat ovat muuttuneet mutta tutkinnon arvostus on säilynyt korkeana.

Kilpajuoksua hattukauppaan

1800-luvun lopussa ylioppilaskirjoitusten tulokset julkaistiin Helsingin yliopistossa. Ylioppilaskokelaat kutsuttiin yliopiston konsistorin istuntosaliin kuulemaan päätöstä, ketkä olivat selviytyneet suullisissa kuulusteluissa ja keiden oli uusittava tentit myöhemmin. Hyväksytyt ja hylätyt poistuivat eri ovista. Hyväksytyt ryntäsivät ulos vauhdikkaasti heti sen jälkeen, kun oma nimi oli mainittu. Alkoi kilpajuoksu Bacherin lakkikauppaan, josta hatut oli tilattu aikaisemmin ja tehty mittojen mukaan. Tapaan kuului nimenomaan juosta Bacherille, vaikka se sinänsä oli tarpeetonta, koska kaikki saivat hattunsa joka tapauksessa. Kadun vieret olivat tulvillaan väkeä katsomassa tätä ylioppilaiden kilpajuoksua.

Hattukauppaan tehty kilpajuoksu jäi pois päivän ohjelmasta vuonna 1901, jolloin ylioppilaat saivat hattunsa jo yliopistolla. Ensin noustiin tummassa juhla- asussa yliopiston portaat kuulemaan rehtorin ilmoittamaa uusien ylioppilaiden nimilistaa, minkä jälkeen rehtori luovutti heti ylioppilaskirjan ja kätteli. Pojilla oli frakki ja tytöillä musta leninki. Rehtorin kättelyn jälkeen hivuttauduttiin lakkipöytiä kohti, vahtimestari jakoi lakit kullekin vuoronsa mukaan. Lakkipäisinä ylioppilaat juoksivat alas yliopiston päärappusia Senaatintorille. Ennen yliopiston ovien avautumista ja valkolakkien joukkoa ei kukaan omaisista ja ystävistä tiennyt varmasti, oliko asianomainen hyväksytty kaikissa kuulusteluissa. Jännitystä oli siis ilmassa. Ylioppilaskirjoituksissa hylätyt poistuivat voimistelulaitoksen kapean lautaportin kautta yksinäisinä ja surullisina.

Juhlintaa läpi yön

Yliopiston Helsingin kauden alusta lähtien ylioppilastutkinnon suorittaneet nuorukaiset kokoontuivat muutamiin ylioppilasravintoloihin vanhempien ja kokeneempien ylioppilaiden kanssa. Jo 1800-luvulla juhlittiin läpi yön. Juhlapaikkana ei ollut Hietaniemen ranta kuten nykyään, vaan Kaisaniemen puisto ja siellä sijaitseva ravintola. Kaisaniemen kukoistusaika päättyi 1870, jolloin Töölönlahden rannalle rakennettiin uusi ulkoilmaravintola. Se nimettiin Alppilaksi huvilapalstan nimen mukaan. Alppila tuli suomenkielisten ylioppilaiden suosituksi juhlapaikaksi.

Ylioppilaiden kukittamista paheksuttiin

Ylioppilaiden kukittaminen tuli tavaksi 1900-luvun alussa. Uusia ylioppilaita luonnehdittiinkin ruusuistutuksiksi, joista valkolakkinen pää kohosi keskeltä. Ruusukimput kiinnitettiin ylioppilaan rintapieleen pienessä lasipullossa, johon oli yhdistetty pitkä neula. Neulan avulla koko komeus kiinnitettiin takkiin kaulan ja vyötärön välille. Myöhempinä vuosina kukat täyttivät sylin eikä rintamusta. Kukittamista paheksuttiin useissa lehtikirjoituksissa, koska sitä pidettiin tuhlauksena. Erityisesti miespuolisten ylioppilaiden kukittamista pidettiin sopimattomana ja naismaisena.

Juhlinta siirtyi kouluihin

Vuonna 1919 ylioppilaskirjoitukset suoritettiin ensimmäistä kertaa kokonaan koulussa, myös ylioppilaslakki laitettiin päähän koulussa. Juhla-asuna pojilla oli smokki ja tytöillä pitkät vaaleat leningit. 1920-luvun kuluessa tytöille vakiintui asuksi kävelypuku ja vaalea pusero. Eri kouluissa päättäjäisjuhlan ohjelma vaihteli. Ylioppilaat joko painoivat lakit päähänsä itse tai opettaja lakitti kunkin ylioppilaan.

Ylioppilasjuhlasta perheen juhla

1920-luvun alusta lähtien ylioppilasjuhlasta alkoi kehittyä kodin ja perheen juhla. Jo 1910-luvun lopulla muutamat sukulaiset olivat menneet tervehtimään ylioppilastaan Helsinkiin ja viemään ruusuja Senaatintorille. 1920-luvulla koululta mentiin valokuvaamoon ja sitten "visiiteille" ylioppilaiden koteihin. Sotien välisenä aikana tuli tavaksi viedä kukkia vapaussodassa kuolleiden valkoisten muistomerkeille.

Perheiden ja sukujen keskuudessa tutkinto on edelleen hyvin arvostettu ja ylioppilaan kunniaksi järjestetään suuria juhlia. Kotijuhlien jälkeen ylioppilaat jatkavat juhlimista illalla ravintolassa. 1980-luvulla yleistyi uusien ylioppilaiden tapa viettää jatkoja jossain veden ääressä tai muuten yhdessä. 1990-luvulla tällaiset juhlat muuttuivat yleisiksi kouluvuoden päättymisjuhliksi.

Tutkinnon arvostus korkeaa

Ylioppilasjuhla on kokenut vuosien kuluessa muutoksia. Ylioppilasjuhla on muuttunut perhe- ja sukujuhlaksi, josta on tullut konfirmaatiota tärkeämpi aikuisuuteen siirtymisjuhla ja symbolitapahtuma. Siihen liittyy usko koulutuksen ja sivistyksen mahdollisuuksiin. Vaikka tutkinto on arkipäiväistynyt, sen arvostus on säilynyt korkeana. Tutkinto saa julkisuudessa runsaasti huomiota osakseen. Kevään ylioppilaiden nimet julkaistaan sekä paikallisissa lehdissä että myös valtakunnallisesti leviävissä lehdissä.

(MTV3)

Uusien ylioppilaiden nimet julkaistaan myös lautakunnan Internet-sivuilla