Koronan mukanaan tuoma etätyö voi koitua alkoholistin kohtaloksi, sillä silloin ei tarvitse enää skarpata samalla tavalla kuin työpaikalla.
Kun Johanna Pohjolan isä ratkesi raittiuden jälkeen uudelleen juomaan, pettymys oli aina yhtä syvä. Erityisen järkyttävältä ja pahalta tuntui viimeinen retkahdus, jonka jälkeen Pohjola menetti isänsä lopullisesti.
Toimittaja ja tietokirjailija Johanna Pohjola kertoo isänsä tarinan alkoholismia käsittelevässä kirjassaan Isä pullossa (Gummerus 2020). Hänen isänsä Risto Pohjola oli fysiatrian erikoislääkäri ja ylilääkäri, joka taisteli koko pitkän työuransa alkoholismin kanssa.
– Isä oli työelämässä yhteensä 42 vuotta, joista valtaosan alkoholistina. Hän ei saanut potkuja eikä tiettävästi merkittäviä potilasvalituksia, Pohjola kertoo kirjassaan ja tutkii, miten työura ja raskas alkoholismi oli mahdollista yhdistää.
Alkoholismista kärsivistä suomalaisista valtaosa käy töissä. Heistä monet ovat tunnollisia ja ahkeria työntekijöitä. Alkoholismi koskee kaikkia titteleitä ja ammatteja terveydenhoidon ammattilaisista yrittäjiin ja asiantuntijoista remonttimiehiin.
Pohjola sanoo, että työ suojasi hänen isäänsä kokopäiväiseltä alkoholismilta ja pelasti hänen isänsä kuiville useita kertoja.
– Työajan hän oli juomatta. Hän oli kuollessaan 69-vuotias ja jäämässä seuraavana kesänä kokoaikaiselle eläkkeelle. Pelkäsin, että eläke olisi tarkoittanut kokoaikaista juomista.
Kohtalokas etätyö
Pohjola korostaa, ettei alkoholismi läheskään aina näy päällepäin. Varsinkin alkuvaiheessa päihderiippuvuus kehittyy enemmänkin ihmisen mielessä kuin ulkoisesti. Riippuvuuden näkee monesti ensin perhe ja lähipiiri. Työelämässä työkaverin alkoholiongelmaan saatetaan herätä vasta myöhäisessä vaiheessa, jolloin juomisen vaikutukset näkyvät terveydessä ja ulkoisessa olemuksessa.
