Ylen Mannerheim-elokuva keppoinen huitaisu

Ne, jotka uskoivat Yleisradion tuottaja Erkko Lyytisen lupauksiin Carl Gustaf Emil Mannerheimin inhimillisen puolen paljastamisesta, joutuvat pettymään.

Ne puolestaan ilahtuvat, jotka haluavat nähdä kevyesti tehdyn tarinan itseään ja rakkautta etsivästä miehestä. Tälle miehelle on elokuvassa annettu nimi Gustaf Mannerheim ja hänen naisensa ovat Anastasia, Maria ja Kitty. Muuta yhteistä Suomen Marsalkkaan tarinassa ei olekaan.

Jos Keniassa 20 000 euron budjetilla tehdyssä amatöörimäisessä leffassa ei olisi käytetty Mannerheimin nimeä, Yleisradio ei koskaan olisi sitä ostanut eikä tehnyt 200 000 euron realitysarjaa, joka seuraa tämän elokuvan tekemistä. Siis taitavaa markkinointia.

Petyin pinnallisuuteen

– Mä odotin tältä elokuvalta enemmän, kun oli lupaus, että se on kertomus Mannerheimin rakkauselämästä ja yksityiselämästä. Siinä se jäi aika pinnalliseksi. Toisaalta ymmärrän, että tämä oli tällainen tyylilaji, joka oli naiivi, aikuisten satu, sellaisena se ei iskenyt minuun, sanoo Demokraatti-lehden kulttuuritoimittaja Sari Saloranta.

– Vaikuttaa toteutukseltaan saippuasarjalta, sanoo TV-maailma -lehden elokuvakriitikko Matti Rämö.

– Siinä oli paljon kohtauksia, joissa oli jotain kauhean dramaattista, ja sitten loikattiin seuraavaan kohtaukseen. Käsikirjoituksessa oli näkökulmaa, mutta kun budjetti on mikä on, niin toteutus jää väkisinkin b-sarjan melodraamaksi.

Rämö arvioi, että yleisö ottaa elokuvan vastaan samalla närkästyksensekaisella yllätyksellisyydellä, mikä tässä on ollut tyylilajina uutisoinnissakin.

– Suuri osa kohauttaa varmaan olkapäitään, että tällainen tällä kertaa. Kyllä se kiivain keskustelu on jo takanapäin, arvelee Rämö.

Rämö häiritsi eniten heikohko näyttelijätyö.

– Eläytyminen oli vaisua, eikä se ainakaan minua elähdyttänyt.

Saloranta sen sijaan piti pääosan esittäjästä, mutta naisroolit eivät yltäneet samalle tasolle.

Stiller riemuitsee rohkeudesta

Ruben Stiller nautti ja riemuitsi Suomen Marsalkan lehdistönäytöksessä.

– Minusta tämä oli virvoittava tuulahdus, kun katsoo tätä pölyttynyttä Mannerheim-keskustelua.

– Tekijöille minä annan kaikki pisteet rohkeudesta. Tällaisessa ilmapiirissä, joka Suomessa perussuomalaisten voiton jälkeen vallitsee, tällaisen elokuvan tekeminen on rohkeuden osoitus.

– Elokuvassa on saippuaoopperan kömpelyyttä, mutta se jotenkin sopii loistavasti tähän yhteyteen, hehkuttaa Stiller

– Minä pidin tästä elokuvasta. Minuun mielestäni kaikki sellaiset kirjat ja elokuvat, jotka vähän heiluttavat tämän kansakunnan virallisten myyttien venettä ovat tervetulleita.

"Ei voi loukata ketään"

Journalismin tutkija Janne Zareff pitää universaalia tarinaa hyvänä ja sen toteutusta näin pienellä budjetilla onnistuneena.

– Se on enemmänkin harrastajaelokuva kuin isossa budjetilla tehty ammattilaistyö, Zareff sanoo.

– En minä osaa nähdä tätä elokuva millään tapaa loukkauksena Mannerheimia tai sotaveteraaneja kohtaan, niin innolla kuin sellaisia odotuksia on tietyssä osassa lehdistöä nostatettuki.n

Stiller jakaa idioottien leimoja

– Tämän elokuvan idea on siinä, että kerrotaan, mikä Mannerheimin tarinassa on universaalia ja yleisinhimillistä. Jos siitä suuttuu, niin täytyy olla idiootti. Ja jos on sitä mieltä, että musta näyttelijä ei voi näytellä Mannerheimia, niin on idiootti. Ja idiootti on sekin, joka kuvittelee että kuva Mannerheimista muuttuisi yhden tällaisen elokuvan takia, Stiller lataa.

Tekijätiimin melkein naiivi hyväntekemisen tahto antaa anteeksi elokuvan puutteita, vaikka sen ympärille luotiinkin valtavia odotuksia eriskummallisella tiedottamisella ja salailulla.

Kehystarinana on afrikkalainen isoisä, joka kertoo pikkulapsille Gustaf Mannerheimista. Elokuvaa kuvitetaan näiden lasten silmin, ja siksi Mannerheim on luonnollisesti tummaihoinen.

Asetelma kuitenkin ontuu pääosan esittäjän tavoin, eikä lapsiyleisö istu rakastavaisten erodraamoihin: He jäävät passiivisiksi kuuntelijoiksi, ja Suomessa kuvatut otokset tuntuvat irrallisilta.

Yritystä elokuvassa kuitenkin oli. Täytyy toivoa, että dokumenttisarja elokuvan tekemisestä kertoo tästä elokuvasta enemmän kuin itse elokuva, ja että Mannerheimista tehdään tarinan ansaitsema laatuleffa.

Lue myös:

    Uusimmat