Yhdentyneen Euroopan tragediat antiikin kulisseissa

Olin itse reilu vuosi sitten Kreikan koilliskulmassa, Turkin vastaisella rajalla, todistamassa humanitääristä katastrofia, jota vauras Eurooppa katsoi ja katsoo edelleen avuttomana sivusta.

Monet eurooppalaiset kollegat olivat tuolloin jo raportoineet, miten Turkin kautta virtasi EU-alueelle satoja laittomia maahanmuuttajia päivittäin, miten erityisesti Afrikan maista ja Afganistanista tulevia pakolaisia pidettiin viikkoja keskitysleirejä muistuttavissa olosuhteissa ja kuinka Ateenan kadut täyttyivät päämäärättömästi vaeltelevista ulkomaalaisjoukoista.

Kun minä tein juttuni samoista asioista, maahanmuuttohelvetti oli ollut irti jo vuosia. Viime vuoden lopussa muutamat saksalaistoimittajat kävivät päivittämässä tilanteen. Mikään ei ole muuttunut. Ei ainakaan parempaan suuntaan.

Tätä loputonta tragediaa näytellään antiikin kulisseissa, koska Schengeniä luotiin silmät kiinni ja aivot narikassa.

Hyvä uimari matkaa kauas

Monille Kreikan saarille voi uida Turkista muutamalla vedolla. Evrosin alueella Koillis-Kreikassa Turkista pääsee EU-rajan yli yhtä helposti kuin Eirasta Kallioon Helsingissä. Jos olisi vilkaistu karttaa ja ennen muuta ajateltu, Kreikkaan ja muihin kriittisiin rajamaihin olisi yhteisvoimin luotu paremmat järjestelmät laittoman maahanmuuton hoitamiseksi. Vaan ei luotu.

Nyt muut EU-maat ja Brysselin eurokraatit sättivät konkurssikypsää Kreikkaa siitä, että se kohtelee maahanmuuttajia kuin eläimiä. Mitä muuta voi odottaa maalta, joka ei pysty maksamaan opettajien palkkoja, kansalaistensa sairausvakuutusmaksuja, jätehuoltoa eikä varsinkaan jättimäisiä velkojaan?

Samaan aikaan, kun EU:n komissio ja kansainvälinen valuuttarahasto piiskaavat kreikkalaisia lisäsäästöihin, toisaalla maahanmuutosta vastaavat EU-ministerit vaativat, että Ateenan hallituksen pitää rakentaa kunnollisia vastaanottokeskuksia afrikkalaisille elintasopakolaisille.

Kädetöntä miestä komennetaan vetämään leukaa – rahatonta tönitään tarjoamaan lounas.

Euroalueen velkakriisi on toinen EU-tragedia, jota näytellään demokratian kehdossa. Eurooppalaiset poliitikot loivat yhteisen valuutan ilman yhteistä talous- ja finanssipolitiikkaa. Samassa poliittisessa hurmiossa euroalueeseen otettiin maita, joissa taloudenpito on alempaa kehitysmaatasoa.

Erityisesti Kreikassa keskityttiin vain mälläämään euron tuomilla matalilla koroilla. Talouden kilpailukyvystä ei huolehtinut kukaan. Kun USA:sta lähtenyt kansainvälinen finanssikriisi rantautui Eurooppaan, kriisi oli valmis.

Alppien pohjoispuolella taas mentiin kieli keskellä suuta. Taloudet pidettiin sekä tasapainossa että iskukykyisinä.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa Kreikka ei saa järkevään hintaan lainaa mistään ja talouden kutistumisvauhdissa maa ajaa ohi jopa Sudanista. Kolme prosenttia viime vuonna kasvaneelle Saksalle sijoittajat sitä vastoin maksavat, että saavat ostaa sen joukkolainoja. Niiden korko on negatiivinen.

Tällaisista ääripäistä koostuvalla rahaliitolla ei ole tulevaisuutta. Ei varsinkaan, kun kriisien ratkaisemiseksi ei ajoissa luotu kunnollisia mekanismeja. Valuvika sekin.

EU-tragedioiden draaman kaari ei vielä ole huippukohdassa. Jos nyt pitää sotkuisesta käsikirjoituksesta ennustaa, niin Kreikka romahtaa ja irtaantuu euroalueesta. Maan on niin surkeassa jamassa, ettei mikään pelastusrengas pysäytä uppoamista.

Nais- ja miespääosien esittäjät, Saksan Angela Merkel ja Ranskan Nicolas Sarkozy tietävät tämän. Nyt yritetään improvisoida niin kauan, että sivuosasta Oscar-palkintoa tavoitteleva Italian Mario Monti saa Roomassa pesän jonkinlaiseen kuosiin. Sen jälkeen helleenien annetaan mennä. Sivistynyt kliimaksi on mahdollinen.

Mutta turkkalaiseen loppuunkin voi varautua. Kreikka ajautuu pakolaisineen ja konkursseineen täydelliseen kaaokseen ja vetää mukaansa muita kriisimaita. Kuiville selviävät yrittävät rustata uusia pienempiä rahaliittoja. Syytökset hyvän asian tärväämisestä sinkoilevat. Sonta lentää kuin Jumalan teatterissa taannoin.