Vuoden urheilijana Suomessa ylivoimaisella äänivuorolla palkittu uimari Matti Mattsson uskoo, ettei juhlisi palkintoaan ilman että Eetu Karvonen olisi lähtenyt hänen valmentajakseen.
Mattsson lähti vuonna 2016 Rion olympialaisiin suurin tavoittein. Hän oli aiemmin sanonut voittavansa Riossa olympiakultaa, mutta jäi kisoissa 200 metrin rintauinnin välierissä 16:nneksi eli viimeiseksi. Mattsson päätti erottaa valmentajanaan toimineen Tomi Pystysen, ja tilalle hän sai Eetu Karvosen.
Huippu-urheilussa huipputulokseen harvoin ylletään räjähdysmäisen nopeasti, eikä näin käynyt Mattssonin ja Karvosenkaan suhteessa, mutta viime vuonna alkoi rytistä. Mattsson paranteli useaan otteeseen 200 metrin rintauinnin Suomen ennätystä, ui keväällä pitkän radan EM-kilpailuissa neloseksi ja kauhoi kesällä Tokiosta olympiapronssia.
Nyt Mattsson, 28, on myös Vuoden urheilija 2021.
– Ilman Eetun tuloa Poriin ei tässä näitä juhlittaisi. Soitin 2016 Eetulle – hän oli silloin Arabiemiraattien päävalmentaja – että lähtisikö hän meikäläistä valmentamaan Poriin. Sieltä hän lähti tulemaan, Mattsson sanoi.
– Pikkuhiljaa lähdettiin etsimään oikeaa treenirytmiä. Sitä haettiin muutamaan otteeseen, mutta sitten löysimme kultaisen langan ja keskitien. Sitä lähdettiin noudattamaan, ja tässä on väliaikatulos.
LUE MYÖS: Vuoden esikuvana palkittu Tim Sparv osoitti esimerkillisyytensä lavalla
Mattsson osaa arvostaa kyseistä Vuoden urheilija -palkinnon tuonutta väliaikatulosta.
– Tämä on sellainen asia, josta on pikkupojasta saakka haaveillut. On odottanut, koska se oma onnistuminen tulisi altaassa, jotta tämä olisi mahdollista. Kahdeksan vuotta edellisestä arvokilpailumitalistani (MM-pronssi Barcelonassa 2013) kesti, että tuli. Henkilökohtaisesti tämä on iso pokaali, hän kommentoi tuoretta pystiä.
Karvonenkin oli lähellä pokaalia sijoituttuaan lentopalloluotsi Tuomas Sammelvuon voittamassa vuoden valmentajan äänestyksessä toiseksi.
"Nyt osaa hiukan enemmän nauttia"
Mattsson jakoi kiitoksia koko tiimilleen ja mainitsi erikseen lähisukulaisensa ja vaimonsa sekä lapsensa.
– Yhteistyö siinä on sellainen asia, joka on kantanut tänne asti.
Maiju-vaimonsa antamaa tukea Mattsson kehui äärimmäisen tärkeäksi.
– Se on sitä arkielämää, mistä minä nautin suuresti. Saan siitä voimaa treenata.
Osa yhtälöä on se, ettei kotona juuri keskustella uinnista, jos ei Mattsson sitä nosta puheeksi.
– Pyrin pitämään työn työmaalla, vaikka urheilijan elämä on 24/7-elämää. Joskus olen aikoinaan nuorena elänyt vähän liikaakin sitä uimarin elämää. Nyt osaa hiukan enemmän nauttia siitä asiasta.
"Tulen muistamaan varmaan lopun elämääni"
Mattsson aikoo jatkaa uraansa ainakin vuodeksi 2024 kaavailtuihin Pariisin olympialaisiin saakka ja pyrkii edelleen kehittymään.
Virtaa on jo ajoittain Tokion kisojen jälkeen antanut pronssisuorituksen jälleenkatsominen.
– Jos on vähän huono päivä eikä meinaisi millään saada koneita käymään, katsoo Tokion mitaliuinnin. Siitä tulee hyvä haippi. Sen myötä on pakko lähteä treenaamaan.
Se hetki maistuu yhä makealta.
– Tulen muistamaan varmaan lopun elämääni, kun saan kädet maaliin ja näen, että starttipallilla syttyy valo. Siinä on kolme valoa, ja tietää, että on pronssimitalisti. En minä sitä hetkeä varmaan tule ikinä unohtumaan. Se on ollut äärimmäisen hieno hetki elämässä, Mattsson sanoi.