Viranomaisten toiminta puutteellista Kaakkois-Aasian katastrofissa

Presidentti Martti Ahtisaaren johtaman Aasian suuronnettomuuden tutkintalautakunnan mukaan Suomen viranomaisten valmius ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin suomalaisten auttamiseksi ulkomailla sattuneessa suuronnettomuudessa oli puutteellinen.

Lautakunta kuitenkin muistuttaa, että tsunamin tultua rantaan millään Suomen viranomaisen toimella ei olisi voitu pelastaa ketään niistä suomalaisista, jotka kuolivat tai katosivat katastrofissa.

Lautakunnan mukaan viranomaistiedottaminen ei onnistunut. Ulkoministeriön tiedotus pitäytyi virallisissa tiedoissa, jotka olivat ristiriidassa tiedotusvälineiden ja yleisön tietojen kanssa, jotka myöhemmin osoittautuivat oikeaksi.

Seurauksena oli epäluottamus viranomaistiedottamista kohtaan. Sitä ei pystytty kriittisen ensimmäisen viikon aikana hälventämään.

Etenkin ulkoministeriössä paljastui puutteellinen toimintavalmius kriisitilanteessa sekä jo aiemmin havaittujen puutteiden poistamisen laiminlyönti.

Tutkintalautakunnan mielestä Suomessa oli matkatoimistoilla, lentoyhtiöillä ja SPR:llä valmius aloittaa nopeasti avustustoimet. Valtakunnassa ollutta lääkintä- ja pelastusalan sekä lentoyhtiöiden kapasiteettia jätettiin kuitenkin osin käyttämättä.

Lautakunta myös totesi, että viranomaisilla ei ollut riittävästi tietoa avustustoimintaan kykenevistä yrityksistä ja muista toimijoista.

Tutkintalautakunta luovutti presidentti Martti Ahtisaaren johdolla tutkintaselostuksensa tänään pääministeri Matti Vanhaselle.

Tuomioja: UM:n toiminnassa vakavia puutteita

Ulkoministeri Erkki Tuomioja myöntää, että ulkoministeriön toiminnassa esiintyi osittain vakavia puutteita tsunamin hoidossa. Etenkin valmius- ja johtamisjärjestelmässä, tiedon keruussa ja kulussa sekä tiedotuksessa epäonnistuttiin. Puutteet olivat erityisen vakavia, sillä ulkoministeriö oli toimivaltaisena viranomaisena ensisijaisessa vastuussa viranomaisten toiminnasta tsunamin suomalaisten uhrien avustamiseksi.

Tuomioja kuitenkin kiittää lausunnossaan erityisesti Suomen Bangkokin- ja New Delhin -suurlähetystöjä sekä konsulipalveluyksikköä siitä, että ne toimivat pikaisesti ja itseään säästämättä. Myös yhteistyö muiden viranomaisten ja toimijoiden - kuten matkanjärjestäjien - kanssa toimi hyvin, hän huomauttaa.

Ulkoministeriö on Tuomiojan mukaan jo ryhtynyt erilaisiin toimiin puutteiden korjaamiseksi sekä valmiuden ja johtamisjärjestelmien kehittämiseksi. Esimerkiksi kriisitilanteiden johtokeskukselle on vastikään löydetty riittävät tilat Merikasarmista Helsingin Katajanokalta, ministeriön puhelintekniikkaa on uudistettu ja puhelinpalvelun vastaamis- ja jonotuskapasiteettia on lisätty kriisitilanteiden varalta.

Ministeriöön on myös perustettu muutaman hengen suuruisia valmiusryhmiä, jotka ovat valmiita lähtemään kriisialueille muutaman tunnin varoitusajalla. Ministeriön viestinnän kehittäminen edellyttää Tuomiojan mukaan kuitenkin vielä lisätoimia.

Hyökyaaltokatastrofi myös tiedonkulun kriisi

Tieto ei kulkenut katastrofiaalueelta Suomeen, kansalaisilta viranomaisille eikä viranomaisilta kansalaisille. Ainoastaan kansalaisten välinen viestintä toimi hyvin. Näihin tuloksiin päädytään Helsingin yliopiston viestinnän laitoksessa tehdyssä tutkimuksessa.

Ministeriöistä ulkoministeriö ei juuri kerännyt kiitosta. Sisäministeriön viestintä oli aktiivista, vaikka teknisiä ongelmia olikin. Valtioneuvoston kanslia suoriutui viestinnästä ja tiedotustoiminnasta kohtalaisesti. Kaikilla oli kuitenkin monia ongelmia. Eri sidosryhmät olivat poikkeuksellisen merkittävässä roolissa kriisin hoitamisessa.

Tutkimuksessa kiitetään verkkoviestintää ja puhelinviestintää kriisin hoidossa. Kansalaisten välinen viestintä ja yhteys toimivat parhaiten.

Tutkimuksessa tulkitaan, että viranomainen oli tässä viestinnässä enemmän tukea tarvitseva kuin kansalaisten auttaja.

Tutkimukseen sisältyy 20-kohtainen luettelo suosituksista siitä, miten hyökyaaltokatastrofin tulisi vaikuttaa valtionhallinnon kriisiviestinnän kehitykseen. Suosituksissa kiinnitetään huomiota mm. vastuukysymysten selvittämiseen ja uusin tekniikoiden tuomiin mahdollisuuksiin.

Vaikka uudet tekniikat ovatkin tärkeitä, tutkimuksessa kuitenkin muistutetaan, että tutut ja helppokäyttöiset välineet ovat niitä, joita käytetään.

Suosituksessa korostetaan, että katastrofialueelle tulisi lähettää heti myös viestinnästä vastaava ihminen. Muutoinkin viestinnän edustajan tulisi olla paikalla kaikissa keskeisissä kriisinhoitoa käsittelevissä kokouksissa. Harjoituksia tulisi olla lisää, ja viestintä täytyy kytkeä niihin tärkeänä osana.

Tutkimuksessa suositellaan myös, että kriisin aikana ensimmäinen tiedotustilaisuus tulisi järjestää mahdollisimman nopeasti, vaikkei vielä olisikaan paljon tietoa tapahtuneesta. Toisin kuin Aasian kriisissä, viestinnän tulisi pyrkiä olemaan aktiivista eikä reaktiivista. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kriisissä pitäisi pystyä tarjoamaan ratkaisu ennen kuin sitä kysytään.

(MTV3-STT)

(Kymmenen uutiset 15.06.2005)