Vinttitila asunnoiksi: remontti alkaa

Talo on rakennettu 1950-luvun puolivälissä alun perin linja-auton kuljettajien asuntolaksi. Isohkon, harjakattoisen rakennuksen kellarihallissa on tilaa kookkaille ajoneuvoille, keskikerroksessa on kaksi asuntoa ja yläkerrassa - jota siis nyt uusitaan - on ollut tilapäisempiä asuin- ja yöpymistiloja.

Työ oli tietysti aloitettava purkamisella. Rakennuspiirustuksia ei enää ollut saatavilla, joten tervettä kirvesmiesjärkeä käyttäen oli edettävä. Sähköjen katkaiseminen oli ensimmäinen tehtävä. Kun tapetit revittiin irti, alta paljastui vaakalaudoitus ja sen takaa kartonki, joka piilotti erinomaisen vanhan ajan lämmöneristeen - turpeen!

Kylmien tilojen ja asuinhuoneen välisiin seiniin oli tehtävä aukot jotta tuleviin tiloihin päästäisiin kulkemaan. Kylmien tilojen seinissä oli laudat viistossa; tällä oli haettu rakenteelle jäykkyyttä. Kaikki oli erinomaisessa kunnossa - tämä rakennus oli onnistunut välttämään ne surullisenkuuluisat 70-luvun remontit, joilla pyrittiin tiivistämään taloa. Tiiviitä tuli, ja sairaita.

Kylmän tilan uusi lämmöneristys käsitti yhteensä 175 mm mineraalivillaa kahdessa kerroksessa. Ilmansuluksi käytettiin tervapaperia. Monessa tilanteessahan ei haluta käyttää höyrynsulkumuovia, ja silloin helposti repeävän tervapaperin ohella vaihtoehtoina on vaikkapa verkkovahvisteinen ilmansulkukartonki.

Paperin päälle tuli kipsilevy, joka ruuvattiin koolaukseen noin 150 mm:n jaolla. Raot kitattiin ja nauhoitettiin paperinauhalla - kipsilevyyn ei saa koskaan käyttää lasikuitunauhaa! Nauhojen ja ruuvinkantojen päälle vedettiin ohut pintakitti, joka hiottiin. Kipsilevyseinän voi sitten joko maalata tai tapetoida; pohjamaalaus on kuitenkin hyvä tehdä myös tapetoitavalle seinälle.

(JKA 18.1.2004)