Viitekorkojen peukalointi romutti pankkiirien maineen lopullisesti

- Vuoden 2008 finanssikriisin ja kaikkien muiden skandaalien jälkeen tämä korkomanipulointi oli kuin uusi isku vasten kasvoja esimerkiksi keskisuurille yrityksille, jotka ovat sijoittaneet varojaan ja ottaneet lainaa hyvässä uskossa, finanssilain läpikotaisin tunteva saksalainen juristi Adrian Wegel sanoo.

- Minä ajattelen myös tavallisia ihmisiä. Sellaisia, jotka ovat menneet pankkiin oman sijoitusneuvojansa luo, sijoittaneet hyvässä uskossa johonkin tuotteeseen ja huomanneet sitten, että kaikki onkin rakennettu hiekasta, finanssikysymyksiin erikoistunut Saksan demarien liittopäiväryhmän edustaja Lothar Binding pohtii.

Pääosa Adrian Wegelin asiakkaista on pankkeja vastaan oikeutta käyviä yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä. Hänen mukaansa voi hyvällä syyllä sanoa, että merkittävä osa rahoitusalasta on toiminut ja toimii edelleen oikeusjärjestelmän ulkopuolella tai ainakin välimaastossa, missä kaikki tuntuu olevan mahdollista.

Asialla alan jättiläiset

Mahdollista esimerkiksi oli, että maailman suurimmat ja tunnetuimmat pankit peukaloivat 2000-luvun loppupuolella entistä suurempien voittojen toivossa keskeisiä viitekorkoja Liboria ja Suomessakin hyvin tunnettua Euriboria. Näitä korkoja käytetään pohjalukuna monimutkaisissa rahoitusalan johdannaisissa, mutta niihin perustuu usein myös se hinta, jonka kuluttaja maksaa vaihtuvakorkoisesta lainastaan tai se tuotto, minkä hän saa sijoituksestaan.

EU:n komissio ja eri maiden, erityisesti USA:n ja Britannian pankkivalvontaviranomaiset, selvittävät lähes kahdenkymmenen finanssijätin osuutta manipulointiin. Mukana on Barclaysin, UBS:n, Deutsche Bankin, JP Morganin ja Citigroupin kaltaisia rahoitusalan ykkösketjulaisia.

Viitekorkojen manipulointi oli suorastaan pelottavan helppoa, koska korot määritellään hyvin yksinkertaisesti ilman sen suurempaa ulkopuolista tai puolueetonta valvontaa.

Esimerkiksi eri valuutoille erikseen laskettavat Libor-korot määrittelee 18 suurpankin ryhmä Lontoossa. Jokainen pankki ilmoittaa kello 11 aamupäivällä taloustietotoimisto Reutersille, millä hinnalla kukin uskoo saavansa rahaa toisilta pankeilta. Näistä arvioista Reuters ynnää keskiarvon ja julkistaa viitekoron kello 11.30.

Korkoarvioista vastaavat henkilöt toimivat pankeissa itsenäisesti ja ilman erityisvalvontaa. Juuri siksi he pystyivät ilmeisesti hyvinkin pitkään pelaaman omaan ja oman pankkinsa pussiin. Pankkien sisällä eri liiketoimintayksiköt viestittivät korkovastaaville, että viitelukua olisi syytä painaa ylös tai alas. Tämän jälkeen määrittelyryhmään kuuluvien pankkien vastuuihmiset sopivat tarvittaessa keskenään, mitä lukuja ilmoitetaan, jotta korko saatiin sopivaksi. Manipuloinneista tulleet voitot jaettiin pienessä piirissä.

Ei todellinen markkinahinta

Käytännössä libor-viitekorko oli siis vuosien ajan pelkkä pankkiirien pelinappula oman edun tavoittelussa, ei todellinen pankkien toisilleen lainaaman rahan markkinahinta.

- Kyse on ilman muuta rikollisesta toiminnasta, jos pystytään todistamaan, että näin on toimittu, Saksan yksityisten pääomasijoittajien etujärjestön johtokunnan jäsen Markus Kienle korostaa.

- Tällaista ei tietenkään saa tapahtua. Asia pitää tutkia ja tällä pitää olla myös oikeudellisia seurauksia, Saksan pankkiliiton tiedotusjohtaja Kerstin Altendorf tähdentää.

Muutamat suuret brittipankit, Barclays etunenässä, ovat jo vapaaehtoisesti maksaneet sotkusta usean sadan miljoonan euron vahingonkorvauksia. Muut pankit odottavat viranomaisselvitysten valmistumista. Lähes Barclaysin koko ylin johto vaihdettiin kesällä, kun skandaali paljastui.

Saksassa tukalin tilanne on maan suurimmalla rahoituskonsernilla Deutsche Bankilla. Sen toinen uusi pääjohtaja Anshu Jain johti 2000-luvulla Deutschen investointipankkipuolta eli juuri sitä osastoa, jonka työntekijät osallistuivat viitekorkojen peukalointiin. Deutsche Bank kieltäytyi MTV:n 45-minuuttia ohjelman haastattelusta ja vetosi keskeneräisiin selvityksiin.

Finanssijuristien mukaan on erittäin vaikea selvittää, millaista konkreettista vahinkoa korkomanipulointi aiheutti yksittäisille kuluttajille tai yrityksille. Vielä vaikeampaa on lähteä hakemaan vahingonkorvauksia.

On selvää, että esimerkiksi velalliset hyötyivät, koska korkoa on pääasiassa rukattu alaspäin. Toisaalta sijoituksille taas on maksettu liian matalaa korkoa ja tämä on aiheuttanut menetyksiä.

Iso periaatteellinen kysymys

Kyse on enemmän periaatteesta. Jos viitekorko, jonka pohjalta pyöritetään arviolta 500 biljoonan euron rahoitusliiketoimintaa, on käytännössä pelkkä manipuloitu bluffi, koko rahoitusala vääristyy.

- Juuri se tässä pelottaa, että tietyistä periaatteista ei enää tarvitse pitää kiinni, saksalainen demarikansanedustaja Lothar Binding sanoo.

Korkojen luvaton rukkaaminen lisää osaltaan paineita saada aikaan entistä tiukempi yhteiseurooppalainen finanssivalvonta. Saksassa maan oppositio aikoo nostaa pankkikysymyksen yhdeksi ensi vuoden liittopäivävaalien pääteemaksi. Rahoitusalaa syytetään – muuallakin kuin Saksassa – sekä vuoden 2008 finanssikriisistä ja sitä seuranneesta lamasta että euroalueen velkakriisistä.

Yhteisen ja tiukan valvonnan toteuttaminen euroalueella on helpommin sanottu kuin tehty. Esimerkiksi Saksassa halutaan valvonnan piirin vain suuret monikansalliset pankit, ei poliitikkojen perinteiseen vaikutuspiiriin kuuluneita paikallisia säästökassoja.

Jos valvontaa yritetään laajentaa koskemaan koko Euroopan unionia, hanke muuttuu käytännössä mahdottomaksi: Britannia pitää kynsin hampain kiinni omasta finanssivalvonnastaan.

Piensijoittajien edusmiehellä on oma karu näkemyksensä.

- Jos ei ole yhteistä tahtoa, useamman maan yhteinen valvonta toimii aivan yhtä huonosti kuin nykyinen kansallisesti hoidettu, Markus Kienle runttaa.

Lue tästä, mitä viitekorkojen peukalointi on?