Viinasen päiväkirjat julki – karua laman arkea tappouhkausten varjossa

Otteita Vaaran vuodet- kirjasta

"Kaikkea tuskaa ei voi julkisuuteen kertoa rahamarkkinoiden edes jonkinlaisen rauhallisuuden säilyttämiseksi, ei vaikka kuinka mieli tekisi saattaa edes holtittomimmat julkiseen vastuuseen."

Samalla käynnissä ovat EU-liittymisestä päättäminen, romahtelevat eläkekassat, kaatuvat pankit, massatyöttömyys ja rahoituskriisi. Valintoja ja päätöksiä Viinanen ei aina voi puolustaa, koska asioista piti pysyä vaiti, jotta talous ei reagoisi vielä huonommin.

"Muistion liitteet olivat karua luettavaa. Suomen viiteryhmät eivät enää olleet tutut Euroopan hyvinvointivaltiot vaan Argentiina, Brasilia, Meksiko ja Venezuela."

Hengästyttävän arjen keskelle Viinanen saa tasaisin välein tappouhkauksia. Uhkaukset alkavat vuonna 1992 perheen kodin evakuoinnista pitkän työpäivän jälkeen. Poliisi oli ottanut pommiuhan tosissaan. Uhkailu kiihtyy, mutta Viinanen jatkaa täyttä vauhtia isänmaan pelastusoperaatioitaan.

Eniten Viinasta vaikuttaa ahdistavan valmiiksi hankalassa taloustilanteessa poliittinen omaan pussiin pelaaminen ja manipulointi.

"Aho oli kuitenkin koko ajan mankelissa Väyrysen, Mauri Pekkarisen ja Tytti Isohookana-Asunmaan kanssa, mikä taas vaikeutti meidän yhteistyötämme. En voinut hyväksyä jatkuvaa iltalypsyä ja siltarumpupolitiikkaa. Toki yritimme Eskon kanssa antaa ulos yhtenäisen kuvan, mutta kyllä hallitus todella tappeli."

Viinanen puhuu herkeämättä, päivästä toiseen poliitikkojen lisäksi yrittäjille, teollisuudelle ja oppilaitoksille. Hän varoittaa hallitusta, eduskuntaa jo koko poliittista piiriä väsymättä. Riitelyä ja lujana pysymistä kotimaisen politiikan väen sekä ammattiyhdistysliikkeiden kanssa Viinanen kuvaa värikkäästi ja moni saa päiväkirjassa sumeilemattomat haukut.

"Illalla Sirkka Hämäläinen soittaa ja kertoo IMF:n luokitelleen Suomen siihen joukkoon, jotka saavat tukea sosialismin romahduksen seurauksista. Toivottavasti tämä ei mene julkisuuteen."

Poliitikot ja kansa turtuvat velasta varoittavaan Viinaseen ja turhautuminen käy päiväkirjan sivuilla entistä näkyvämmäksi.

Viinasta ollaan potkimassa palliltaan ainakin puheiden tasolla tuon tuostakin, mutta itse hän luottaa vankkumatta siihen, ettei hänestä uskalleta luopua aikana, jolloin romahdus on lähellä.