Viinaprofessori Salaspuro: AA hyvä vastalääke

Salaspuro kertoo harmittelevansa sitä, että hän vasta hiljattain oivalsi ottaa AA:n mukaan tulevien lääkärien opetukseen.
-Nyt alan opiskelijat osallistuvat AA-yhteistyöhön. Tulevien hoitohenkilöiden on tärkeää nähdä, että meillä on myös paljon toipuneita alkoholisteja. Hoitotyö kyllä sitten tarjoaa riittävästi esimerkkejä niistä, jotka eivät toivu, Salaspuro muotoilee.

Professorin mukaan AA:ssa käynti on Suomessakin yhä valitettavasti sosiaalinen stigma. Leima on valmis, mikäli tieto AA-kerhossa käymisestä tulee tietoon.
-Työmarkkinoilla pestataan yhä kernaammin tuhdisti ryyppäävä työntekijä kuin raitis henkilö, joka paljastaa käyvänsä AA:ssa. Itse pestaisin heistä ilman muuta AA-kerholaisen, tutkija alleviivaa.

AA:n riveistä muistutetaan, että Yhdysvalloissa jo useita julkisuuden henkilöitä on tunnustanut avoimesti käyvänsä AA-kerhossa. Suomessa tähän lienee vielä matkaa.

Suomessa 50 vuotta

Suomen osalta 50-vuotista taivaltaan juhlivien AA-kerhojen toiminnan tavat ovat ehtineet varsin pitkälti vakiintua. Periaatteisiin kuuluu anonymiteetti sekä se, että juomaan ratkennut saa palata AA:n riveihin - kunhan on ensin selvinnyt.

Yleensä varsinainen katkaisuhoito on tehtävä ennen AA:n panosta. Kerhon omin rooli löytyy avusta, jota se tarjoaa raittiina pysymiseen.

Nimettömien Alkoholistien kehittämä 12-kohtainen toipumisohjelma on sovellettu melko suoraan myös muiden huumausaineiden riippuvuushoitoon. Oleellista on omien kokemusten jakaminen kohtalotoverien kanssa, yhteistyö ja pyrkimys auttaa uusia tulokkaita selviytymään. Jäsenistä ei AA:ssa voida puhua, sillä kerhoilla ei ole jäsenkirjoja.

Professori Salaspuro näkee useallakin tavalla vertailukohtia AA-terapian ja lääkkeiden käytön välillä.
-Mikäli potilas lopettaa oma-aloitteisesti lääkkeen käytön, hänen selviämisensä ennuste heikkenee. Samoin käy, jos alkoholisti lopettaa käymisen AA-kerhossa.

Alkoholismin asiantuntijat muistuttavat, että sivullisen on vaikeaa ymmärtää juomisen pakkoa. AA:n mukaan alkoholismia kuvaavat taideteokset, kirjat ja elokuvat, voivat auttaa sivullistakin ymmärtämään. Alan virstanpylväisiin lukeutuu esimerkiksi Edward Blaken hyytävä elokuva Days of Wine and Roses (1962), pääosissaan Jack Lemmon ja Lee Remick.