Viihde- ja korkeakirjallisuuden rajat hälventyneet

Kirsti Manninen on 20 vuotta tutkinut naisten romanttista viihdekirjallisuutta ja kirjoittanut sitä itsekin Enni Mustosen nimellä. Arvostus on yhtä alhaalla kuin aloittaessa, vaikka viihteen tiukat säännöt ovat löystyneet, eikä enää ole helppoa sanoa, mikä on viihdettä, mikä taidetta.

- Ehkä tänä aikana, jona kaupallisuus on tunnustettu arvoksi myös korkeakirjallisuuden puolella niin peruste, jonka mukaan viihde on huonoa sen kaupallisuuden vuoksi, on käynyt aina vaan ohuemmaksi, Manninen arvioi.

Seksistä kirjoitetaan jo vapaasti ja tv-sarjoista ja naistenlehdistä tutut ajankohtaisaiheet vanhustenhoidosta adoptioon tulevat viihteeseen jo nopeammin kuin korkeakirjallisuuteen.

- Suomalainen naistenviihde kuvaa nimenomaan naisten arkea. On päivänselvää, että se reagoi hyvin nopeasti tällaisiin asioihin kuin yksinhuoltajuus, uusperheet, pätkätyöt, Manninen sanoo.

Professori voi tunnustaa lukevansa kesälomalla dekkareita, mutta ei kaavamaisena pidettyä naistenviihdettä. Silti yhteiskunnallisuus on kuulunut lajityyppiin Hilja Valtosen päivistä saakka - oli pinta kuinka kepeä tahansa.
- Kyllä väittäisin, että suomalainen feminismi 6o-70 -luvuilla ei olisi sillä tavoin lävistänyt meitä kaikkia, jos Kaari Utrio ei olisi hyvin taitavasti historiallisissa viihderomaaneissaan käsitellyt feminismin teemoja. Manninen toteaa.

Keskivertoromaaniin verrattuna naistenviihteen myynti on kaksin-kolminkertaista. Kirjastoissa naisviihde on luetuinta aineistoa, vaikka tutkijat ja kriitikot tuhahtelevat.

- Kyllähän tämä aika on naiselle hirvittävän rankkaa aikaa. Jos ajattelee esimerkiksi kaikkia niitä naisia, jotka ovat vielä työelämässä ja joiden pitäisi vastata myös perhe-elämän haasteisiin, niin näiden ihmisten maailmassa pienikin lepohetki, pienikin rentoutuminen, irtautuminen, vaikkapa sitten kirjan parissa, on todella tärkeä jaksamisen kannalta, Manninen summaa.

(MTV3)

(Kymmenen uutiset 21.10.2003).