Vesi käy vähiin Israelissa ja Palestiinan alueella

Vedestä ja ennen kaikkea sen puutteesta on lähiaikoina tulossa yksi pulma lisää Israelin ja palestiinalaisten suhteisiin. Nykyisellä väestönkasvuvauhdilla ollaan jo vuonna 2020 tilanteessa, jossa Palestiinan alueen vesivarat riittävät alle 40 prosentille alueen väestöstä ja Israelinkin vain hieman yli puolelle.

Tekniikan lisensiaatti Mohamed Asheesh, on selvittänyt Lähi-idän ja etenkin Israelin ja Palestiinan alueen vesitilannetta väitöstutkimuksessaan, joka tarkastettiin Tampereen teknillisessä yliopistossa perjantaina. Palestiinalaissyntyinen Asheesh on nykyisin Suomen kansalainen ja työskentelee vesitekniikan lehtorina Oulun ammattikorkeakoulussa. Asheeshin mukaan kaikki osapuolet ovat hyvin tietoisia siitä, että vesi käy ennen pitkää vähiin.

Vielä ongelma ei ole ylitsepääsemätön, mutta ratkaisuihin pitäisi pyrkiä ripeästi. -Nyt on jonkin verran veden pulaa, mutta ei vielä kauheasti, sanoo Asheesh.

Pula pakottaa yhteistyöhön

Asheesh hahmotteli väitöstutkimuksessaan arviointi- ja laskentamallia, jolla veden niukkuutta voidaan arvioida sekä nyt että tulevaisuutta ajatellen. Toinen keskeinen osa väitöstyötä on rajavesistöjä koskevien kansainvälisten pelisääntöjen kuvaus ja niiden keskeisten periaatteiden analyysi.

Nyrkkisääntönä vedentarpeen arvioinnissa on Asheeshin mukaan se, että yhtä henkilöä kohti olisi oltava noin 150 litraa vettä päivässä. -Järkiratkaisu on, että yhdessä kehitetään yhteisiä vesivaroja. Se on tosi vaikeaa toteuttaa, mutta se on ainut ratkaisu, sanoo Asheesh. Huoli veden riittävyydestä on omiaan pakottamaan osapuolia yhteistyöhön, vaikka poliittiset mahdollisuudet näyttävätkin vähäisiltä.

Oslon rauhansopimuksen jälkeen perustettu kansainvälinen yhteistyöelin International Joint Commission on ottanut kantaa vesikysymyksiinkin. -He ovat ymmärtäneet asioita ja hoitaneet niitä hienosti, siihen asti kun politiikka alkaa sotkea niitä, luonnehtii Asheesh.

Merivedestä käyttövettä?

Yksi keino hankkia lisää vettä on ostaa sitä muualta. Se on Asheeshin mukaan mahdollista, mutta saattaisi aiheuttaa uusia ongelmia. -Se ei ole ratkaisu, että ostetaan Turkista vettä, sanoo Asheesh.

Jos Turkki ryhtyisi myymään suuria määriä vettä ja rakentamaan uusia patoja, Turkin ylängöiltä alkunsa saavat suuret joet Eufrat ja Tigris olisivat ennemmin tai myöhemmin vaarassa. Uusia vaihtoehtoja vesipulaan voisivat tuoda suolanpoistolaitokset, joiden avulla merivedestä saataisiin kelvollista käyttövettä. Ratkaisu on kallis, mutta yhtä kaikki mahdollinen. -Suolanpoistolaitos maksaa monta miljoonaa, ehkä sata miljoonaa dollaria. Taisteluhelikopteri maksaa melkein saman verran, Asheesh sanoo.

Mohamed Asheeshin väitöskirja on nimeltään Integrating Rules and Tools for Transboundary Water Resources Management - Case of Israel and Palestine. Vastaväittäjinä olivat MMT Kari Kinnunen Lapin ympäristökeskuksesta ja professori Tarik Kupusovic Hydro-Engineering Institute Sarajevosta.

(MTV3-STT)