Veronmaksajan asemaa verotusmenettelyssä parannetaan

Uudet määräykset käsittelevät mm. luottamusperiaatetta, verotuksen viivästysseuraamusten kohtuullistamista, määräajan asettamista verovelvollisille, asian selvittämisvelvollisuutta, näytön arvioimista sekä verotuspäätösten perustelemisvelvollisuutta.

Esityksessä korostetaan verovelvollisen tuntemaa luottamusta verottajaa kohtaan. Tämän luottamuksen lisäämiseksi hallitus esittää esimerkiksi, että veroasia on ratkaistava osittain tai kokonaan verovelvollisen eduksi, jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti. Erityisistä syistä asia voitaisiin ratkaista myös verovelvollisen vahingoksi.

Näyttövelvollisuus kummallekin osapuolelle

Verotustilanteiden erilaisuuden vuoksi on hyvin vaikea yleisesti määrätä, milloin näyttövelvollisuus veroasiassa siirtyy veroviranomaisille. Siksi hallitus esittääkin, että selvittämisvelvollisuuden tulee kuulua sekä viranomaiselle että verovelvolliselle.

Näyttöä esittäisi se, jolla olisi paremmat edellytykset näytön antamiseen. Veroviranomaisella on esimerkiksi veronmaksajaa helpompi pääsy erilaisiin rekistereihin. Samoin verottaja pystyy vaivattomammin selvittämään esimerkiksi erilaisia hintatilastoja. Verovelvollinen taas pystyy verottajaa luontevammin selvittämään esimerkiksi taloudellista asemaansa.

Epäily salailusta arvioverotuksen edellytykseksi

Hallitus esittää myös, että kun arvioverotus perustuu vertailuarvioon, verottamisen lisäedellytyksenä on oltava epäilys, jonka mukaan verovelvollinen salaa tulojaan. Jos vertailutietoja ei voida osoittaa, olisi siihen mainittava syy.

Epäilyt tulojen salaamisesta voivat perustua esimerkiksi vahvaan oletukseen siitä, etteivät kirjanpidossa ilmoitettu myynti ja todellinen myynti vastaa toisiaan. Epäilyksen voisi synnyttää myös tavarantoimittajilta saadut tiedot ostoista, joita ei ole kirjattu yhtiön tilinpitoon.