Verkko-opiskelu voimakkaassa kasvussa yliopistoissa

Tietoverkkojen hyödyntäminen yliopisto-opetuksessa on voimakkaassa nousussa, ja verkkoja käytetään yhä enemmän arkipäiväisessä kampustyöskentelyssä. Varsin yleistä on, että luennot ja harjoitustunnit pidetään lähiopetuksena ja keskustelu, oppimateriaalin jakaminen ja harjoitustöiden palautus hoituvat verkon välityksellä.

Verkko-opetus lisääntyy sitä mukaa, kun opetushenkilökunnan tiedot ja taidot verkkokurssien suunnittelusta ja toteutuksesta karttuvat. Verkkokurssit kuitenkin vaativat opettajalta huomattavasti enemmän valmistelua kuin lähiopetus. Osittain tästä syystä verkko-opetuksesta vastaavatkin usein tiimit.

- Arjen historia -kurssia hioi kuuden ihmisen suunnitteluryhmä, ja minä tein lopulta verkkosovelluksen, Tapio Onnela Turun yliopistosta havainnollistaa.

Onnela vetää Suomen virtuaaliyliopiston historian opetushanketta, joka muun muassa tuottaa yliopistotasoisia historian opintokokonaisuuksia verkkoon.

Aineistojen leviäminen helopttaa opiskelua

Onnelan mukaan verkko-opetus on tuonut alalle paljon hyvää.

- Koska mukana on historianlaitoksia eri puolilta Suomea, erityisosaajien tietoutta pystytään jakamaan kaikille.

Myös aineistojen levittäminen verkon kautta on helpottanut opiskelua. Yleisemmin Onnela näkee verkkokurssien plussana keskustelut, jotka verkoissa käytyinä kirjautuvat automaattisesti muistiin.

- Kontaktiopetuksessa ajatukset katoavat, mutta verkkokeskustelussa ne kirjataan ylös ja niihin voi palata myöhemmin. Näin syntyy täsmällisempää tieteellistä keskustelua.

Verkkokeskustelu voi myös rohkaista vähän ujompia ihmisiä sanomaan mielipiteensä. Lähiopetuksena tapahtuvassa seminaariryhmässä se voi olla vaikeampaa.

Selkeä ero lähi- ja verkko-opetuksen välillä on opettajan ja opiskelijoiden vuorovaikutus, joka ei ole verkossa välitöntä. Lähiopetuksessa opettaja taas voi nähdä jo opiskelijoiden kasvoista sen, pysyvätkö he kärryillä vai eivät. Onnela tähdentääkin, että verkko-opetus ei voi koskaan täysin korvata kanssakäymistä kasvokkain.

- Verkko-opetus on vain yksi työkalu, jonka avulla monipuolistetaan opetuksen tarjontaa.

Laitteet ja taidot kynnyksenä

Verkkokurssit tulivat yliopistoihin 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Yliopistoissa myös kehitettiin ensimmäisenä ohjelmia, joissa verkko-opiskelu tapahtuu. Verkkokurssien tavoitteena on ajasta ja paikasta vapaa mahdollisuus opiskella. Tavoitteen täydellinen toteutuminen on kuitenkin vielä utopiaa.

- Jos opiskelija ei osaa käyttää verkkokurssilla tarvittavia laitteita tai hänellä ei edes ole niitä puhumattakaan tarvittavista yhteyksistä, opiskeluympäristöstä tuleekin suljetumpi kuin koskaan aikaisemmin, kehityspäällikkö Juha Pohjonen Oulun yliopistosta summaa. Pohjonen työskentelee yliopiston tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttöön erikoistuneessa Campus futurus -organisaatiossa. Hänen mukaansa Suomi voisi ottaa verkko-opetuksen kehittämisen mallia vaikkapa Ruotsista, missä yliopistot tarjoavat opiskelijoille mahdollisuutta hankkia edulliset leasing-tietokoneet.

- Oppilaitokset tekevät yritysten kanssa edulliset massaostosopimukset ja vuokraavat laitteet opiskelijoille. Opiskelijat myös hyödyntävät tätä mahdollisuutta, ja monet lunastavat koneet lopulta itselleen. Tästä on virinnyt sellainen kulttuuri, jossa virtuaalikampustoiminta on alkanut kehittyä.

(MTV3-STT)