Kiistelyssä on vahva sisäpoliittinen puoli, sanoo maassa syntynyt tutkija.
Mustanmeren lukkona toimiva Turkki on ilmoittanut, että maa ei nykyisellään hyväksy Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun maa asettuu poikkiteloin yksimielisyyteen pyrkivän puolustusliiton päätöksenteossa, mutta tuorein veto on kaikkein radikaalein, arvioi vanhempi tutkija Toni Alaranta Ulkopoliittisesta instituutista.
Lue myös: Kauanko Erdogan seisoo portsarina Suomen Nato-jäsenyydelle? "Makedonian harmaa kausi oli kymmenen vuotta", muistuttaa Pöllöraati
Vaatimusten takana on muutos Turkin poliittisessa kulttuurissa. Alarannan mukaan vielä 1990-luvulla maa suuntautui poliittisesti ja kulttuurisesti ensisijaisesti länteen. 2000-luvulla ensin pääministerinä ja sitten presidenttinä hallinneen Recep Tayyip Erdoganin aikana länsimaita on alettu pitää vain yhtenä alueena, jonka kanssa maa on tekemisissä.
– Yhteys ei ole ensisijainen vaan välineellinen, Alaranta sanoo.
Samoilla linjoilla on tutkija Halil Gürhanli Helsingin yliopistosta. Hän väitteli yliopistossa valtiotieteiden tohtoriksi kaksi vuotta sitten Erdoganin johtaman Turkin valtapuolueen AKP:n toiminnasta.
– Erityisesti vuodesta 2009 alkaen Turkin suhtautuminen diplomatiaan on muuttunut niin, että diplomatiaa pidetään vaihtokaupan muotona. Siitä on tullut pääasia, mitä voidaan saada vastineena, Gürhanli sanoo.