Kiistelyssä on vahva sisäpoliittinen puoli, sanoo maassa syntynyt tutkija.
Mustanmeren lukkona toimiva Turkki on ilmoittanut, että maa ei nykyisellään hyväksy Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyttä.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun maa asettuu poikkiteloin yksimielisyyteen pyrkivän puolustusliiton päätöksenteossa, mutta tuorein veto on kaikkein radikaalein, arvioi vanhempi tutkija Toni Alaranta Ulkopoliittisesta instituutista.
Lue myös: Kauanko Erdogan seisoo portsarina Suomen Nato-jäsenyydelle? "Makedonian harmaa kausi oli kymmenen vuotta", muistuttaa Pöllöraati
Vaatimusten takana on muutos Turkin poliittisessa kulttuurissa. Alarannan mukaan vielä 1990-luvulla maa suuntautui poliittisesti ja kulttuurisesti ensisijaisesti länteen. 2000-luvulla ensin pääministerinä ja sitten presidenttinä hallinneen Recep Tayyip Erdoganin aikana länsimaita on alettu pitää vain yhtenä alueena, jonka kanssa maa on tekemisissä.
– Yhteys ei ole ensisijainen vaan välineellinen, Alaranta sanoo.
Samoilla linjoilla on tutkija Halil Gürhanli Helsingin yliopistosta. Hän väitteli yliopistossa valtiotieteiden tohtoriksi kaksi vuotta sitten Erdoganin johtaman Turkin valtapuolueen AKP:n toiminnasta.
– Erityisesti vuodesta 2009 alkaen Turkin suhtautuminen diplomatiaan on muuttunut niin, että diplomatiaa pidetään vaihtokaupan muotona. Siitä on tullut pääasia, mitä voidaan saada vastineena, Gürhanli sanoo.
Nykyhuolet esillä aiemminkin
Aiempi esimerkki Turkin vastustuksesta nähtiin vuonna 2019, kun se uhkasi olla hyväksymättä Baltian maiden ja Puolan suojaksi tarkoitettua tuoretta puolustussuunnitelmaa.
Turkki vaati Nato-mailta tiukempaa suhtautumista Syyriassa toimivaan kurdijärjestöön YPG:hen. Maa on nostanut järjestön esille myös Ruotsin ja Suomen jäsenyyshakemusten yhteydessä.
Virallisesti muut Nato-maat eivät muuttaneet tuolloin suhtautumistaan, ja Turkki lopulta pyörsi vastustuksensa.
Lue myös: Haavisto peräänkuuluttaa rauhallista suhtautumista Turkin Nato-linjaan
Vuonna 2009 Turkki puolestaan vastusti Tanskan pääministeri Anders Fogh Rasmussenin valintaa puolustusliiton pääsihteeriksi. Kiistan yhteydessä Yhdysvallat lupasi Turkille sen intressien parempaa huomiointia Natossa, ja Rasmussen toimi lopulta järjestön johdossa viiden vuoden ajan. Alarannan mukaan kyseinen kiista ei kuitenkaan vertaudu hyvin käsillä olevaan tilanteeseen.
– Se on enemmän symbolinen tapaus, koska tässä on isommat nappulat pelissä, kun neuvotellaan Syyriasta ja kahden uuden jäsenen ottamisesta.
Huoli voimatasapainosta voisi olla ongelma Suomelle
Alarannan mukaan Turkin vaatimuksissa on mukana sekä aitoja turvallisuushuolia että Erdoganin sisäpoliittisia tarpeita.
Maasta kotoisin oleva Gürhanli korostaa ennen kaikkea Erdoganin sisäpoliittisia ongelmia. Inflaatio on noussut Turkissa peräti 70 prosenttiin. Erdogan on itse näyttävästi osallistunut liiran arvon upottaneen rahapolitiikan ohjaamiseen.
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että Venäjän uhka länsimaiden turvallisuutta kohtaan kasvaa jälleen. Turkki havaitsee siinä mahdollisuuden, Gürhanli sanoo.
Lue myös: Ruotsissa asuvat Erdoganin "terroristilistalla" olevat kertovat: "Turkissa minut eristettäisiin vankilaan, tapettaisiin"
Alarannan mukaan Turkki pitää edelleen tärkeänä, ettei tasapaino lännen ja Venäjän välillä horjahda sodaksi Mustallamerellä.
– Siellä on vähän sellaistakin aistittavissa, että Suomen ja Ruotsin jäsenyys eskaloisi liikaa kansainvälistä tilannetta. Tämä olisi ongelmallinen tilanne, koska sitten vaatimuksiin vastaaminenkaan ei riittäisi, hän sanoo.
Tätä laskelmointia ei voi Alarannan mukaan sulkea täysin pois. Tällä hetkellä hän kuitenkin olettaa, että uusia jäseniä koskeva kiista on ratkaistavissa, eikä se ole periaatteellinen.