Venäjä aina vieressämme

”Suomen tilanne ei ole helppo, koska tämä suurvalta [Venäjä] voi joskus olla äärimmäisen vahva ja joskus äärimmäisen heikko.” Näin toteaa entinen diplomaatti, Venäjä-tuntija ja entinen Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja Heikki talvitie loppukeväästä ilmestyneessä Venäjä-kirjassaan.

EU:ta kannattava Talvitie kulkee Paasikiven-Kekkosen linjaa. Se pyrkii ymmärtämään Venäjän intressejä suurvaltana. Suomella pitää olla hyvät, hötkyilemättömät ja vilpittömät suhteet. Emme saa uhrata tätä suhdetta ja maamme etuja lyhytnäköiseen Venäjää vastustavaan ja ärsyttävään politiikkaan. Maantieteelle emme voi mitään.

Niinpä Talvitien sapiskaa saavat niin Länsi, EU, Suomen media (”...se tietää parhaiten mikä on Venäjän etu.”), sotilasliitto Natoon haikailijat kuin länsimainen kansanvalta.

Talvitien mukaan ”presidenttivaltaisissa järjestelmissä on turha puhua parlamentarismista. Ei sitä ole Yhdysvalloissakaan.” Washingtonissa katkeran riitaisa kongressi on itse asiassa halvaannuttanut Valkoisen talon uudistus- ja politiikkapyrkimykset. Onko se (tai kaksipuoluejärjestelmä tai miljonäärien runsas edustus kongressissa) sitten hyvä asia, on kokonaan toinen juttu.

Syyskuussa 2007 hän myös kirjoitti, että ”jos Suomessa vielä on demokratiaa jäljellä ensi eduskuntavaaleissa, niin ei tarvitse olla mikään ennustajaeukko, jos veikkaa, että niistä tulee Nato-vaalit.” Nato voi olla vaaliaihe ensi keväänä.

Kreml toimineen pääsee helpommalla

Voi tietysti sanoa että on helppo tökkiä vanhoja tekstejä, mutta kirjan rakenne ’avittaa’ asiassa. Euroopan nykytilanteenkannalta on houkuttelevaa aloittaa opus tuoreimmalla kolumnilla. Sen huono puoli on, että lähivuosien tapahtumia katsotaan peruutuspeilistä, sillä tekstit etenevät tuoreimmasta vanhimpaan. Nyt lukija joutuu takaperoisesti rakentamaan mielessään maailmantapahtumien ja Talvitien argumenttien etenemistä. Kansien välissä oleva viimeisin - ja vanhin - kolumni on toukokuulta 2007, johon hänet innoitti silloisen puolustusministeri Jyri Häkämiehen Washingtonissa pitämä Venäjä, Venäjä, Venäjä -puhe.

Kirjan pääosa koostuu Talvitien Suomi-Venäjä-seuran sivuilla ilmestyneisiin kirjoituksiin. Kirjan aloittaa tuorein kolumni maaliskuulta 2014. Sen pääpointti on että Suomesta tehdään jälleen ”lännen etuvartioasemaa”, ja että Suomi luopuu omista taloudellisista ja turvallisuusintresseistä ”kuviteltujen EU-intressien puolesta”.

Suomessa yksikään tolkun ihminen ei halua huonoja suhteita Venäjään. Talvitie muistuttaa, että Ukrainassa on kyse paitsi maan sisäisestä kriisistä, myös kamppailu Moskovan ja lännen etupiireistä. Hän toteaa, että länsi ei ole ottanut tosissaan Venäjän kokemaa turvallisuusuhkaa rajoillaan. Geopolitiikka ei ole kadonnut minnekään. Hän katsoo, että suuri sota Euroopassa olisi ydinsota.

Viime talvena tekemänsä arvio näyttää pätevän: ”Olisiko kuitenkin mahdollista ajatella, että Ukraina säilyisi kokonaisena ja itsenäisenä ja että molempien, sekä lännen että Venäjän läsnäolo olisi mahdollista Ukrainan saattamiseksi jaloilleen hyödyttämään koko Euroopan, idän sekä lännen hyvinvointia? Vastaus on luultavasti EI.”

Realistinen koulukunta lähtee siitä, että ukrainalaiset eivät lopulta itse päätä tulevaisuudestaan. Suomessa loppukesästä pidettyä Yhdysvaltojen ja Venäjän edustajien Boistö-tapaamista on syytetty juuri tästä. Voi siis rajamaa Ukrainaa!

Talvitie on ahkera historian harrastaja. Hän tölvii aiheellisesti puheita, että historiasta tulisi kouluissa valinnainen aine. Kirjaansa hän on myös koonnut eri katsaukset Suomen suhteista Venäjään, Ruotsiin ja EU:hun.

Lopussa on vielä ne kartat ja rajamuutokset, joita suuri osa suomalaista tuntui kouluaikana kammoksuneen (muistattehan niin Pähkinäsaaren kuin Tarton rauhan). Ei kannattaisi, sillä historia on dynaaminen tapahtumien ja kehityskulkujen sarja.

Suomi läntisenä EU-maana ja/vai rajamaana? Vaikka maantiede ei muutu, arvot, kansallinen identiteetti, ja ympäröivän maailman tapahtumat eivät ole graniittiin hakattuja. Talvitie tuo oman vesisangollisensa tähän päättymättömään historian myllyyn.

Janne Hopsu

Kirjoittaja toimii ulkomaantoimittajana MTV Uutisissa