Suomi 2011. Ohjaus: Lauri Törhönen. Käsikirjoitus: Mika Karttunen. Tuotanto: Markus Selin. Kuvaus: Jari Mutikainen. Leikkaus: Kimmo Kohtamäki. Pääosissa: Antti Reini, Petri Manninen, Katja Kiuru, Ari Wirta, Carl-Kristian Rundman, Rebecca Viitala, Ilkka Villi, Markku Toikka, Juho Markkanen, Maria Järvenhelmi, Jasper Pääkkönen, Ilkka Heiskanen, Matti Onnismaa, Vesa Wallgren. Kesto: 99 min.
Jos pitäisi valita matalamielisyyden ennätys, se voisi olla yksityisetsivä Jussi Vares arvioimassa hyväsydämisen stripparin muotoja turkulaisessa räkälässä. Tai Jussi Vares saamassa hoitoa himokkaalta naishammaslääkäriltä, joka ei herätä vastakaikua koskapa käyttää polvisukkia.
Itse asiassa melkein jokainen kohtaus sopisi kategoriaan Lauri Törhösen ohjaamassa vatkulissa Vares – Sukkanauhakäärme -elokuvassa, joka perustuu Reijo Mäen murrosikäiseen fantasiaan. Valitettavasti suomalaiset tykkäävät Mäen jorinoista: kyseessä on jo viides Markus Selinin tuottama Vares-leffa ja lisää pukkaa.
Aleksi Mäkelän ja Anders Engströmin jälkeen ohjaajanpallille rojahtanut Törhönen ei saa minkäänlaista eloa haahuiluun, jossa kauhtunut köyhän-miehen-marlowe Vares (Antti Reini) taas kykkii rakkaassa Apteekki-baarissaan ja ratkoo rikoksia. Genre-tietoisen itseironian sijaan tekeleen tyyli lähenee väsynyttä puskahuumoria ja tunkkaista asenteellisuutta.
Vareksen palkkaa hommiin niljakemainen varatuomari (Carl-Christian Rundman), joka epäilee vaimoaan uskottomuudesta. Ravintolapianisti Jesus Maria Lobo (Ilkka Villi) kaataa turkulaisnaisia kuin viljaa, kuritushuonevanki Torsten Rapp (Petri Manninen) valmistelee pakoa Kakolasta ja Inga-nimisen kuntosaliyrittäjän (Katja Kiuru) salilla hiipparoi outoa populaa.
Vares-maailman naiset ovat joko tyrkkyjä tai pihtareita mutta huoria yhtä kaikki, olivatpa he sitten hammaslääkäreitä tai galleristeja. Tässä elokuvassa naisten tärkein tehtävä tuntuu olevan pumpattujen töröhuulien mutristelu. Miehekäs dekkarimme lempii kurvikasta Annaa (Maria Järvenhelmi), joka suhaa taksia mutta onneksi myös esittelee sulojaan tankotanssin keinoin.
Mika Karttusen käsikirjoittama sotku yltyy loppua kohden yhä hölmömmäksi, samoin kuin karikatyyrimäisten henkilöiden toiminta. Seksi, alastomuus, viina ja huumeet ovat aina kuuluneet ohjaaja Törhösen lempiaiheisiin, ja antaumuksella hän nytkin näillä läträä. Erotiikka ja jännitys kuitenkin loistavat poissaolollaan.
Ja mikä sopisikaan paremmin kliseiden näyttämöksi kuin Turku? Vuoden 2011 kulttuuripääkaupunkimme tapaan elokuva on vitsikäs olematta hauska, tulvillaan katteetonta itseriittoisuutta ja nurkkapatrioottista angstia.
Teksti: Tuuve Aro