"Vapaan tahdon pykälä" poistuu laista

Valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki pitää hyvänä asiana sitä, että epälooginen ja pahoinpitelyn uhrin asemaa heikentänyt vakaan tahdon pykälä poistuu laista.

Tänään historiaan siirtyvää pykälää on kritisoitu siitä, että se antoi liikaa painoarvoa pahoinpitelyn uhrin tahdolle. Se asetti uhrin alttiiksi painostukselle.

- Pykälä ei ole todellakaan parantanut uhrin asemaa vaan päinvastoin. Pykälä on ollut vähän kuin syötti, että nyt menet perumaan jutun. Juttuja peruttiin paljon, kun tieto mahdollisuudesta levisi, Kuusimäki kertoo.

Kuusimäen mielestä säännös on ollut alun perin epäjohdonmukainen ja hän oli sitä vastaan. Kun tarkoitus oli siirtää yksityisellä paikalla tapahtunut pahoinpitely asianomistajan harkintavallasta yleisen syytteen alaiseksi, oli loogisesti käsittämätöntä lisätä pykälä, jossa harkintavaltaa siirretäänkin takaisin asianomistajalle. Käytännön tulokset herättivät Kuusimäen mielestä vähintäänkin kysymyksiä.

- Syyttämättäjättämiskäytännössä tuli suuria ongelmia vakaan tahdon selvittämisessä, koska eihän sitä käytännössä oikein mikään selvittänyt. Pyynnöt tulivat mitä moninaisimmilla tavoilla syyttäjän tietoon ja syyttäjältä puuttuivat käytännössä keinot vakuuttua tästä tahdon vakaudesta. Syytekäytännön pitäminen yhtenäisenä oli vaikeaa ellei mahdotonta näissä olosuhteissa. Epäilen, että joukossa on paljon tapauksia, jossa tahto ei ole ollut kovinkaan vakaa, Kuusimäki sanoo.

Pahoinpitely yksityisellä paikalla muutettiin yleisen syytteen alaiseksi vuonna 1995. Tuolloin painotettiin, ettei yhteiskunta hyväksy väkivaltaa perhepiirissäkään. Eduskunnassa esitykseen lisättiin kuitenkin erikoispykälä, jonka mukaan syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta, jos asianomistaja sitä omasta vakaasta tahdostaan pyytää.

Pykälä sai huomattavan paljon painoarvoa. Esimerkiksi vuonna 1998 syyte jätettiin syyte nostamatta 1700:ssa pahoinpitelyepäilyssä vakaan tahdon tai sovittelun takia. Valtakunnansyyttäjä puuttui asiaan ja ohjeisti syyttäjiä vuonna 2000. Tuolloin vakaan tahdon pykälän perusteella syyttämättäjättämispäätöksiä tehtiin 562, mutta vuonna 2003 enää 289.

Kuusimäki painottaa, että yleiset syyttämättäjättämisperusteet ovat edelleenkin olemassa eli syyttäjät voivat estää kaikki kohtuuttomat ja poikkeukselliset ilanteet.

- Tässä on kyse sellaisen erikoisuuden poistamisesta, jonka sisällöstä oikein kenelläkään ei ole ollut käsitystä, Kuusimäki painottaa.

Uhrin asema helpottuu

Espoon johtavana syyttäjä toiminut Heikki Poukka kokosi itselleen vuoden ajan perheväkivaltajuttujen syyteharkinnan virastossaan. Hän havaitsi, että rikosilmoituksen teki 80 prosentissa tapauksista pahoinpitelyn uhri, mutta syytevaiheessa enää viidennes vaatii rangaistusta. Kun syyttäjä kuitenkin vei jutun käräjille, lähes kaikki halusivat selvittää tapahtuman. Käräjillä alle viisi prosenttia uhreista kieltäytyi kertomasta tapahtumasta.

- Espoon kokeilu osoittaa, että jos rikosvastuun toteutuminen on viranomaisten käsissä, uhrilla on helpompaa. Prosessaaminen ei ole enää vain asianomistajan itsepintaisuuden varassa. Kun asianomistaja tekee ilmiannon, se on yleensä perusteltu, Poukka kuvailee.

Poukan mukaan vakaan tahdon pykälä on aiheuttanut myös sen, että perheväkivaltajutuissa syytteen noston kynnys on korkeampi kuin tuomitsemiskynnys. Jotta parisuhdeväkivaltajutuissa rikosvastuu toteutuu, Poukan kokemuksen mukaan esitutkinta täytyy tehdä riittävän hyvin lääkärintodistuksineen ja valokuvineen, jotta näyttö riittää käräjillä. Käräjillä sekä epäilty että uhri monesti vähättelevät ja vesittävät tapahtumaa.

Lähisuhdeväkivallassa uhri alistetaan

Naisten linjan projektisuunnittelija Pirjo Pehkosen mukaan lähisuhdeväkivallan olemukseen kuuluu, että uhri alistetaan. Jos uhri eli yleensä nainen on ollut vuosia puolisonsa väkivallan kohteena, hänen itsetuntonsa on heikko. Väkivallantekijän on helppo vaikuttaa traumatisoituneeseen ihmiseen varsinkin, jos tekijä pyytelee anteeksi ja lupaa parempaa elämää.

- Väkivaltaisesta suhteesta irrottautuminen on pitkä prosessi, jonka aikana väkivallan tekijällä on mahdollisuus vaikuttaa naisen mielipiteeseen, Pehkonen korostaa.

Myös Pehkonen on tyytyväinen vakaan tahdon pykälän poistumiseen, koska nyt väkivallan tekijältä poistuu mahdollisuus vaikuttaa uhrin tahtoon viedä asia käräjille. Pehkosen mielestä pykälä on sysännyt pahoinpitelyn uhrille liikaa vastuuta jutun eteenpäin viemisestä.

- Pykälä on ollut ongelmallinen. Kun se poistuu, se on selkeä viesti, että pahoinpitely on yleisen syytteen alainen rikos. Jos rikosepäily tulee poliisin tietoon, se selvitetään, sanoo Pehkonen.

Naisten Linja on valtakunnallinen naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamishanke. Sen puhelinpäivystyksessä neuvotaan, ohjataan ja tuetaan tyttöjä ja naisia, jotka kokevat väkivaltaa, sen uhkaa tai pelkoa.

(MTV3-STT)