Vanhat seksuaalirikokset: Tekijöitä ei saada oikeuden eteen

Helsinkiläinen Alexandra muisti vasta 25-vuotiaana, miten hän joutui olemaan isäpuolensa lyöntien ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteena lapsuudessaan kolmen vuoden ajan. Hän teki jutusta vuosi sitten rikosilmoituksen ja yllättyi täysin, kun syyttäjä päätti jättää jutun syyttämättä.

Samassa tilanteessa on vuosittain kymmenet 1990-luvulla seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneet. Muistikuvat palaavat nyt aikuisuuden kynnyksellä, mutta tekijöitä ei saada oikeuden eteen.

Laki lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä muuttui täydellisesti 13 vuotta sitten, mutta vanhat jutut tuomitaan vielä vanhan lain mukaisesti.

Tuolloin pedofiilirikoksiin suhtauduttiin huomattavasti lievemmin kuin nyt. Niinpä vanhoissa jutuissa syyteoikeus on vanhentunut perusmuotoisen teon osalta. Törkeän tekomuodon osalla aikaa olisi vielä.

Syyttäjän päätöksellä oikeuden eteen jäi viime vuonna viemättä 71 prosenttia kaikista vanhoista pedofiilijutuista. Rikosprosessi päättyi joko esitutkinnan rajoittamiseen tai syyttämättäjättämispäätökseen.

Poliisin epäilemistä törkeistä teoistakin syyttäjä ratkaisi epäillyn eduksi 44 prosenttia. Juttukokonaisuuksia, jotka saattavat sisältää useitakin uhreja, oli Suomessa viime vuonna 17, joista vain muutama pääsi oikeuteen asti.

Sillä, että teon törkeys arvioitaisiin oikeudessa, on suuri merkitys uhrille. Huolimatta rikoksen vanhenemisesta oikeus voi määrätä kuitenkin uhrille korvauksia tapahtuneesta. Näin on myös tapahtunut muutamien juttujen kohdalla.

– Siinä joutuu itse ikään kuin kärsimään kahdesti. Ensin siitä teosta ja sitten joutuu vielä niin sanotusti maksamaan kaikki viulut itse, eli maksamaan terapiakulut ja muut mahdolliset kustannukset, sanoo varatuomari Riitta Silver raiskauskriisikeskus Tukinaisesta.

Tukinaiselle tulee vuosittain noin sata yhteydenottoa vanhojen seksuaalirikosten uhreilta. Se kannustaa kaikkia tekemään rikosilmoituksen poliisille, vaikkeivät tilastot ole rohkaisevia.

Pedofiilin uhrin tarina: Kauhut palasivat mieleen kesken työvuoron