Vuonna 1852 huomattavaa tuhoa aiheuttanut tulipalo sai nykytutkimuksen mukaan alkunsa piipun sytyttämisestä.
Vanhan Vaasan palon syttymissyy on saatu selville nykyaikaisin tutkimusmenetelmin. Selvityksen mukaan palo syttyi vahingossa huolimattoman tulenkäsittelyn vuoksi.
Syylliseksi on voitu osoittaa vöyriläinen torppari ja kulkukauppias, joka oli tullut yöjalassa kaupunkiin ja majoittunut sammalvajaan. Tulipalo sai alkunsa todennäköisesti piipun sytyttämisestä, kun sormia polttanut tulitikku herposi kädestä helposti syttyvään sammalkasaan. Sammalia käytettiin 1800-luvulla kuivikkeina navetassa.
Mies tunnusti tekonsa häntä hoitaneelle lääkärille ennen kuolemaansa, mutta lääkäri kertoi asiasta vasta omalla kuolinvuoteellaan. Kertomus löytyi Pohjanmaan arkistosta ja voitiin todistaa paikkansa pitäväksi.
Vanha Vaasa paloi 3. elokuuta 1852.
Perusteellinen tuho
Palon aineelliset vahingot olivat huomattavat. Kaikkiaan tuhoutui 379 taloa ulkorakennuksineen, vain 24 taloa säästyi palolta. Tulelta säästyivät muun muassa hovioikeuden talo, lääninvankila ja -sairaala. Palaneiden rakennusten arvoksi on laskettu 290 000 hopearuplaa. Palovakuutettua rakennuskantaa oli 150 000 hopearuplan edestä.
Tuli tuhosi myös suuren osan lukion kirjastosta: 6000 niteestä vain 400 pelastui. Myös lääninhallituksen ja maistraatin asiakirjat paloivat.
Kuudesta kuolonuhrista viisi menehtyi ilmeisesti palaviin rakennuksiin tai jäi niiden sortumien alle. Yksi uhreista kuoli myöhemmin palohaavoihin.
Palo levisi helposti, koska korttelit oli rakennettu tiheästi täyteen kaikenlaista "koppia ja kömmänää". Lisäksi rakennuksia erottivat toisistaan vain metrin mittaiset solat. Tuhoutuneiden talojen katot olivat pääosin tuohesta tai laudasta. Tuhoa kiihdytti kuivuus. Helteinen kuiva kausi oli jatkunut kesäkuulta elokuulle.
Palanut kaupunki savusi myöhälle syksyyn. Lopullisesti sen sammutti vasta lokakuun puolivälissä satanut runsas lumi.
(MTV3-STT)